Sunnuntain ulkoilut

Minua on alkanut jo kyllästyttää ulkoilu omassa pihapiirissä, sillä ne ympyrät osaa jo kävellä läpi vaikka silmät suljettuna. Sunnuntaina käväisimme siis pienen mutkan Pikisaaressa heti kyläilyn jälkeen.

"Ei koiria" sanoi kyltti, mutta koiriahan tässä ei ollakaan, joten... Vakavasti puhuen, meidän kissamme eivät edes osaa tehdä asioitaan ulos, joten ehkä niiden saapastelu tällä alueella ei ole niin vakava rike.

Ulkona oli purevan kylmä emmekä kumpikaan olleet sen mukaisesti pukeutuneita. Ulkoilureissu jäi siis lyhyeksi, vaikka kissat sitä olisivatkin tahtoneet jatkaa. Kuvat ovat aika surkeita sillä minulla unohtuivat hanskat autoon ja sormet olivat kohmeiset. Osasyy olivat myös vauhdikkaat kissat, joiden mukana ei meinaa pysyä.

Tikru koetti kiivetä puuhun, mutta yritys päättyi aika nolosti; bengalin kynnet eivät pureutuneet tarpeeksi lujasti kaarnaan ja alas tultiin ryminällä. Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin korkea.

Myös Bond intoutui tepastelemaan ympäri maastoa hyvin ei-Bondimaisella vauhdilla. Ne oman pihapiirin hajut ovat varmaankin jo liian tuttuja.

Häiriötekijöitä ei reissullamme ollut, mitä nyt yksi papparainen hurrutti parkkipaikalla ohi mopollaan. Isäntä piti kuitenkin Tikrun tiukasti sylissä. Varmaa on, että otamme reissun uusiksi mahdollisesti jo tällä viikolla (jos vain aikaa löytyy)!

Kylässä

Sunnuntaina kävimme isännän vanhempien luona ja kissat pääsivät mukaan. Osku-kissa suljettiin makkariin kun pojat juoksentelivat ympäriinsä.

Ensimmäisellä visiitillä Tikru oli reagoinut toisen kissan hajuun. Häntä oli ollut pullonharjalla ja kun Bond oli sattunut väärään paikkaan väärään aikaan oli Tikru urissut myös sille. Nyt Tikru on kuitenkin tottunut Oskun hajuun ja on asunnossa melkein kuin kotonaan. Bond ei koskaan kummemmin reagoinutkaan. 

Ensimmäisessä kuvassa häntä ei enää ole niin pullonharjalla kuin hetkeä aiemmin. Olimme juuri päästäneet pojat kopasta ja jonkin aikaa haisteltiin ja ihmeteltiin. Sitten taas mentiin.

Tikru-dataaja iski taas. Molemmat taiteilivat jos missäkin; välillä ihan hirvitti. 

Olkkarissa poikia kiinnostivat viherkasvit, joita meiltä kotoa ei löydy. Muovikukkia on kyllä meilläkin jyrsitty. Oskun leluja löytyi yllättävistäkin paikoista ja ne kelpasivat myös meidän kisuillemme. 

Meille löytyi aarteiden kätköstä ragdoll-avaimenperä, joka näyttää pelottavan paljon Bondilta! Vertailu näiden kuvien avulla voi olla hankalaa, sillä Bondia potutti olla kuvattavana, minkä huomaa erityisesti viimeisestä kuvasta.

Makkarissa torkuttiin sängyllä. Tikru ei jälleen pitänyt siitä, että kuvasin ja se liukeni paikalta aika äkkiä. Bondin isot tassut korostuvat kuvissa; siitä tulee vielä iso kissa!

Tikru löysi myös kaksosensa makkarista. Tikrun mielestä (ilmeestä päätellen) voi kuitenkin olla vain yksi tiikeri:

Vierailun jälkeen ulkoilutimme kisuja Pikisaaressa. Tästä kuvia luvassa myöhemmin. 

Matkalaukku

Kävimme pyörähtämässä Helsingissä ja pakkailussa oli tietysti mukana pari kisulia, mites muutenkaan. Olen kirjoittamassa postausta Helsingin kissanäyttelystä, joten siitä myöhemmin lisää. 

Laatikkoleikki

Sitä tulee välillä ostettua kaikenlaisia leluja kissoilleen, jopa niitä vähän kalliimpiakin. Jokainen kissanomistaja kuitenkin tietää, että mikään ei voita sitä pahvilaatikkoa missä uusi lelu saapui. Tai meidän tapauksessa, kattilan sisältämä laatikko.

Leikki menee siis vähän tähän tapaan: Bond hyppää laatikkoon, käppäilee Tikrua päähän niin kauan aikaa, että bengali hermostuu ja hyökkäilee laatikon kimppuun. Käppäily jatkuu niin kauan aikaa, että laatikko lopulta menee kumoon ja myös Tikru pääsee käsiksi Bondiin.

"Kukkuu!"

Tätä leikkiä on meidän ihmistenkin hauska seurata.

Einsteinit

Bengalia kuvaillaan erittäin älykkääksi kissaroduksi, mikä onkin käynyt meille selväksi tässä kuukausien aikana. Ei kestänyt esim. pitkään ennen kuin Tikru keksi miten saa kylppärin oven auki. Samalla periaatteella aukeavat myös makuuhuoneen ja työhuoneen ovet. 

Ragdollin rotukuvaus väittää, että rotu on säyseä ja länsimaisen rento. Koska Bond vielä on niin pienikin, en ikinä olisi uskonut, että se saisi yhtikäs mitään ovea auki. Tänä aamuna vain sitten kävikin niin, että Bond työhuoneen sijasta olikin aamulla makuuhuoneen ovella naukumassa. Karvapallo oli ilmeisesti hypännyt työpöydälle ja painanut ovenkahvan alas tassuillaan. Anteeksi, Bond, aliarvioin sinut. 

Loppuun vielä video poikien jo hieman vanhemmasta lempileikistä. 

Mutta mitä tapahtui jouluna

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaamme taas Tikrun ja Bondin elämään. Jouluruoat on syöty ja seuraukset kärsitty, mutta haluan kuitenkin palata hetkeksi jouluun muutaman kuvan ja videon merkeissä. 

Joulu oli ensimmäinen molemmille kisuille ja kyllähän siinä riitti ihmettelemistä. Pelkäsimme aluksi, ettemme saa kissoja tottumaan toisiinsa jouluun mennessä, mutta huoli osoittautui turhaksi.

Joulukuusi herätti suurta kiinnostusta, eikä kuusiparasta ollut enää oikein mitään jäljellä joulun jälkeen. Tikrun ja Bondin suurinta huvia oli nimittäin juosta ympäri asuntoa jahdaten toisiaan ja tietysti reitin piti kulkea kuusen alta. Muutaman kerran myös kuusenvalot tarttuivat mukaan. Myös koristepallojen käppäily oli hauskaa. Yhtenä päivänä Tikru taas oli päättänyt muuttaa sisustusta ja kuusen koristenauha löytyi lattialta. 

Lahjaksi pojat saivat uuden lelun ja ruokaa. Uusi aktivointilelu miellytti erityisesti Bondia. Tikru on nykyään ihmeen aikuismainen eikä alun innostuksen jälkeen enää lähtenyt mukaan koko höpötykseen.

Joulu meni muuten ihan rauhallisesti. Suurinta iloa tuotti se, että pojat tulevat hyvin toimeen. Niiden juoksemista on mukava katsella. Hellyyttävintä on kun Bond puskee Tikrua ja Tikru innostuu putsaamaan Bondia.

Näin on siis joulu käsitelty (lyhyesti ja ytimekkäästi). Loppuun kuitenkin vielä vieraileva tähti Osku sekä video.

Tikru vs. Bond

Ilmojen halki käy Tikrun tie

Hoksasimme lopulta miten salamannopeista kissoistamme saa tarkkoja kuvia jopa ihan normi digikameralla. Ihan yksinkertaista asetusten säätämistä. Ja eikun Tikrua hyppyyttämään. 

Tämän päivän otokset ovatkin sitten astetta mielenkiintoisempia:

"Mä putoan..."

Teräsmies pelastaa!

Kukas se siinä roikkuu kaapinkahvasta?

Liimattuna oveen

Pomppiminen vaati lievästi sanottuna pientä suostuttelua ja eilen se ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Tikru taisi tietää, että sitä kuvataan, sillä heti kun kamera meni takaisin laatikkoon, alkoi pomppiminen. Seuraavassa muutama suostuttelukuva:

"Nääh, ei tänään."

"Joo, joo, näin sen huiskan, mutta ei vaan kiinnosta."

Pikku-Bond kerjää (kehrää) huomiota samalla kun kirjoitan tätä. Tällä hetkellä kirjoitan siis yhdellä sormella, toisella kädellä rapsutan kisua. Tikruun verrattuna pikkuinen on erittäin seurankipeä.

Tikrun ensimmäinen vuosi

Tikru täyttää vuoden tammikuussa. Siihen on toki vielä aikaa, mutta näin kissakuumeisena intouduin katselemaan Tikrun pentukuvia ja muistelemaan niitä ensimmäisiä kuukausia kun Tikru meille saapui. Kasvattajan ottamat kuvat on merkitty k-kirjaimella.

Niin pieni ja suloinen. (k)

Tikru syntyi siis 21.1.2012 Piteåssa, Ruotsissa. Pentueessa oli kuusi sisarusta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Tikru on siis toinen näistä pojista. 

Sanottavaa riitti jo pienenä. (k)

Huhtikuussa selailin blocket.se:tä ja silmiini sattui ilmoitus bengalipentueesta. Työkaverini oli puhunut rodusta ja aloin ottaa bengalista lisää selvää. 

Utelias (silloin vielä) sinisilmä. (k)

Ottaessani yhteyttä kasvattajaan olin lähes varma, että kaikki pennut olivat jo menneet. Vastaukseksi sain kuitenkin, että yksi urospentu, Kebnekaise, oli vielä jäljellä. Taustalta kuului pienten pentujen naukumista.

Mukavasti solmussa. (k)

Nimeä emme pohtineet kovinkaan kauan. Toinen halusi ehdottomasti nimen sarjakuvista, koska kotona kissat aina oli nimetty sillä perusteella. Toisella taas oli Muumi-fiksaatio koska nimi Taru Sormusten Herrasta-saagasta olisi ollut liian vaikeasti lausuttava. Tikru tuntui kuitenkin luonnolliselta valinnalta pennun villin ulkomuodon takia. Kebnekaisesta tuli siis Tikru. 

Noilla korvilla kyllä kuulee. (k)

Tikrun saapumista valmisteltiin hartaudella. Minä, jolla ei ikinä ollut ollut kissaa, turvauduin täysin toisen osapuoleni apuun. Piti hankkia hiekkalaatikko, ruokakupit, kantokoppa, valjaat, ruokaa, viltti... Minua alkoi todenteolla jännittää uuden perheenjäsenen saapuminen. 

Höyhenlelut kuuluvat edelleen Tikrun suosikkeihin. (k)

Toukokuun neljäs päivä sitten suuntasimme töitten jälkeen Piteåta kohti. Mukana oli sininen kantokoppa ja ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Perillä odottivat pienet suloiset kissanpennut, joista tahdoin ottaa mukaamme jok'ikisen. Tikru tallusti itse avonaiseen kantokoppaan, mutta paniikki iski kun luukku suljettiin. Sitä muistellessa sydän särkyy: Tikru pujotti tassunsa luukun raoista kun muut pennut tekivät samoin, surkeasti naukuen. 

Lekottelua keittiön tuolilla.

Ensimmäinen ilta sujui hyvin vaikkakin äidin ja sisarusten perään hieman tulikin itkettyä. Leikin lomassa tutustuttiin ja halittiin. Vielä totuteltiin toisiimme. 

Pieni saalistaja.

Ensimmäiset kuukaudet sisälsivät paljon uutta ja jännittävää. Minäkin opin vähitellen kissan elekieltä ja sen myötä sain vähemmän naarmuja käsiini. Opimme joka päivä hieman enemmän toisistamme. 

Loikoilua

Tikru täyttää siis pian vuoden. Näiden kuukausien aikana siitä on tullut perheenjäsenemme, josta pidetään huolta ja jota rakastetaan.