Tikrun ensimmäinen vuosi

Tikru täyttää vuoden tammikuussa. Siihen on toki vielä aikaa, mutta näin kissakuumeisena intouduin katselemaan Tikrun pentukuvia ja muistelemaan niitä ensimmäisiä kuukausia kun Tikru meille saapui. Kasvattajan ottamat kuvat on merkitty k-kirjaimella.

Niin pieni ja suloinen. (k)

Tikru syntyi siis 21.1.2012 Piteåssa, Ruotsissa. Pentueessa oli kuusi sisarusta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Tikru on siis toinen näistä pojista. 

Sanottavaa riitti jo pienenä. (k)

Huhtikuussa selailin blocket.se:tä ja silmiini sattui ilmoitus bengalipentueesta. Työkaverini oli puhunut rodusta ja aloin ottaa bengalista lisää selvää. 

Utelias (silloin vielä) sinisilmä. (k)

Ottaessani yhteyttä kasvattajaan olin lähes varma, että kaikki pennut olivat jo menneet. Vastaukseksi sain kuitenkin, että yksi urospentu, Kebnekaise, oli vielä jäljellä. Taustalta kuului pienten pentujen naukumista.

Mukavasti solmussa. (k)

Nimeä emme pohtineet kovinkaan kauan. Toinen halusi ehdottomasti nimen sarjakuvista, koska kotona kissat aina oli nimetty sillä perusteella. Toisella taas oli Muumi-fiksaatio koska nimi Taru Sormusten Herrasta-saagasta olisi ollut liian vaikeasti lausuttava. Tikru tuntui kuitenkin luonnolliselta valinnalta pennun villin ulkomuodon takia. Kebnekaisesta tuli siis Tikru. 

Noilla korvilla kyllä kuulee. (k)

Tikrun saapumista valmisteltiin hartaudella. Minä, jolla ei ikinä ollut ollut kissaa, turvauduin täysin toisen osapuoleni apuun. Piti hankkia hiekkalaatikko, ruokakupit, kantokoppa, valjaat, ruokaa, viltti... Minua alkoi todenteolla jännittää uuden perheenjäsenen saapuminen. 

Höyhenlelut kuuluvat edelleen Tikrun suosikkeihin. (k)

Toukokuun neljäs päivä sitten suuntasimme töitten jälkeen Piteåta kohti. Mukana oli sininen kantokoppa ja ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Perillä odottivat pienet suloiset kissanpennut, joista tahdoin ottaa mukaamme jok'ikisen. Tikru tallusti itse avonaiseen kantokoppaan, mutta paniikki iski kun luukku suljettiin. Sitä muistellessa sydän särkyy: Tikru pujotti tassunsa luukun raoista kun muut pennut tekivät samoin, surkeasti naukuen. 

Lekottelua keittiön tuolilla.

Ensimmäinen ilta sujui hyvin vaikkakin äidin ja sisarusten perään hieman tulikin itkettyä. Leikin lomassa tutustuttiin ja halittiin. Vielä totuteltiin toisiimme. 

Pieni saalistaja.

Ensimmäiset kuukaudet sisälsivät paljon uutta ja jännittävää. Minäkin opin vähitellen kissan elekieltä ja sen myötä sain vähemmän naarmuja käsiini. Opimme joka päivä hieman enemmän toisistamme. 

Loikoilua

Tikru täyttää siis pian vuoden. Näiden kuukausien aikana siitä on tullut perheenjäsenemme, josta pidetään huolta ja jota rakastetaan.