Kuopio 7.-8.12.13, Kissanäyttely

Ilmoittauduimme Kuopion näyttelyyn aikapäiviä sitten ja kutsu tuli postissa viikko sitten. Kissat pesimme tutulla tavalla torstaina, samana päivänä pakkasimme myös kamppeet kasaan. Tikrun pesu meni yllättävän hyvin, mutta Bond naukui kuin viimeistä päivää. Sillä on tietysti myös paksumpi ja pitempi turkki, joten pesu vie enemmän aikaa sen kuin Tikrun kohdalla. Saimme kuitenkin molemmat kissat näyttelykuntoon. 

Käytimme nyt toista kertaa Groomer's Goopia Bondille. Hieroimme sitä kauluriin, hännän tyveen ja vatsaan. Annoimme sen vaikuttaa n. vartin. Tällä kertaa meillä oli suuria vaikeuksia saada hoitoaine irti Bondin turkista; en tiedä, oliko Groomer's:lla jotain tekemistä asian kanssa. Turkin kuivuminen myös kesti, sillä minulla ei ole hermoja föönata turkkia kuivaksi. 

Ilmoittauduimme vain yhdelle päivälle, koska Tikru ei tässä kahdeksannessa luokassa voi edetä yhtään sen pidemmälle Suomen näyttelyissä. Suunnitelmissa on siis käydä seuraavaksi Tikrun kanssa Ruotsin puolella. Bond taas saisi viimeisen serttinsä luokassa 10 Kuopiossa ja koska TICA ei vieläkään ole lähettänyt meille sukutaulua, ei Bond tällä hetkellä voi FIFe:n näyttelyissä edetä tämän pidemmälle. Kuopion näyttelyt oli myös merkitty kestämään molempina päivinä kuuteen, mikä tuntui hieman liian hurjalta Tikrun kannalta. Kotimatka olisi myös ollut raskas. Yksi päivä sai siis riittää.

Pakkasimme kamppeet ja kissat autoon itsenäisyyspäivänä ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka kesti kuutisen tuntia parin tauon kera. Kissat pärjäsivät taas mainiosti ja kiittelin useampaan otteeseen onneani, kun molemmat ovat niin loistavia automatkustajia. Perillä Kuopiossa harjasimme illalla vielä kissojen hampaat, harjasimme molemmat sekä puhdistimme nenän, silmät ja korvat. Yö sujui rauhallisesti (verrattuna Seinäjoen reissuun), mutta minä en jostain syystä saanut unenpäästä kiinni millään. Ehkä se oli jännitystä? Tai mahdollisesti Memphisissä syöty myöhäinen hamppariateria plus kokis aiheuttivat unettomuutta. Who knows.

"Vihdoin saa luvan kanssa makoilla sängyllä!"

Aamulla olimme yllättävän pirteinä kaikki ja aamiaisen jälkeen lähdimme Musti ja Mirri areenalle. Valkoinen lumipeite oli peittänyt Kuopion ja liukasta oli. Kännykän navigaattori hieman sekoili, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kuopion näyttelyssä oli ennaltamäärätyt paikat, joten siinä mielessä eläinlääkärintarkastukseen ei ollut mikään kiire. Olimme kuitenkin paikalla heti seiskan jälkeen. Eläinlääkärintarkastus meni molempien osalta hyvin, minä vähän sekoilin lappujen kanssa. Seuraavana vuorossa oli tietysti häkkien sisustaminen, joka sujuukin jo rutiinilla. 

Tikrun tuomariksi oli merkitty puolalainen Marek Chadaj ja Bondille ruotsalainen Mats Askett. Huomasimme, että Tikru tuomaroitaisiin jo kolmantena, mikä tuolloin tuntui helpotukselta. Tikru ei kuitenkaan millään meinannut rauhoittua häkkiinsä ja ulisi ja huusi minkä kerkesi. Eläinlääkärintarkastus venyi ja samalla myös tuomaroinnin aloittaminen. Kun kaikki lopulta oli valmista, tuli Tikrun vuoro kuin puun takaa kun yksi bengaleista oli jättänyt tulematta paikalle. Sieppasimme Tikrun kantokoppaan ja veimme sen vähän sivummalle. Tikrun vuoro tuli kuitenkin odotettua nopeammin ja isäntä joutui kiskomaan bengalin kopasta hieman nopeammin kuin oli hyväksi. Mouruaminen kuulosti pahaenteiseltä. Minä nappasin kopan mukaani ja yritin valokuvata tuomarointia. Tikru urisi, mutta antoi (yllättävää kyllä), Chadajn nostaa itsensä ilmaan. Isäntä piti varmuuden vuoksi kiinni etutassuista. Arvostelusetelin kirjoittamisen aikana Tikru urisi ja koitti päästä karkuun. Chadaj epäili, että Tikrulla oli huono päivä lumisateen takia (kyllä, siitä se varmasti johtui), eikä sitten kutsunut enää TP:en. Muuten kyllä tykkäsi Tikrusta. Sertti siis tuli! Ensimmäistä kertaa saimme myös kuulla, että Tikru on vielä aika nuori ja että sen (liian) suuret korvat voivat vielä asettua paremmin päähän. Tikru saattaa siis vielä kasvaa korviinsa sopivaksi :D

Edellisessä kuvassa Tikrun tuomaroinnin parasta antia. Muut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Ilme on kyllä bengalilla sellainen, että nyt otan hatkat ja äkkiä, kaikkeen sitä joutuukin. 

Tikrun urakka oli siis ohi äkkiä ja sillä oli edessä pitkä häkkirupeama. Se nukahti häkkiin ja rapisevaan tunneliin, jonka otimme mukaan kotoa turvaa antamaan. Seuraavaksi aloimmekin sitten kytätä Bondin vuoroa. 

Paikalla ei ollut niin paljon ihmisiä (vieraita) kuin Kempeleen ja Seinäjoen näyttelyissä. Blogimaailmasta tuttu kasvo löytyi joukosta. On aina mukava jutella muiden kissaihmisten kanssa :) Uteliaita pyöri Tikrun ympärillä, lähinnä sen takia, että haluttiin tietää mistä tuo kovaääninen naukuminen lähtee. Tästähän se, myönsimme noloina. Puolustukseksi täytyy sanoa, että myös pari muuta itämaista (niiden joukossa myös yksi toinen bengali) pitivät aika metakkaa. Meidän oli lopulta pakko laittaa Tikru valjaisiin ja ottaa se ulos häkistä. Se puski meitä molempia kiitollisena ja kehräsi vuoroin minun ja isännän sylissä. Samalla tarkkailtiin ympäristöä uteliaana. 

Käytimme myös Bondia ulos häkistä harjattavana ja puunattavana. Kun ennen Bondia oli jäljellä enää pari kissaa, veimme Bondin tuomaripöydän liepeille. Annoin sen hieman tunnustella ympäristöä, jotta pahin jännitys ja jäykkyys katoaisi. Kun tuli Bondin vuoro, antoi se kiltisti minun ottaa itsensä näyttelyasentoon. Se ei ollut ihan niin jäykkänä kuin Lone Lundin käsittelyssä Seinäjoella, mutta hieman ujona kuitenkin. Askett kehui Bondia "mukavaksi nuoreksi herraksi", joka on nuoreen ikänsä nähden jo hyvin kehittynyt. Viiksityynyjen pitäisi vielä olla isommat, mutta ne kuulemma voivat vielä kasvaa. Sertti ja samalla valmistuminen oli fakta, mutta Askett kutsui Bondin samalla myös VP-valintaan. Katsoin mieheen hämmentyneenä ja kysyin, että mitä, nyt hetikö? Hän naurahti ja sanoi, että kyllä, nyt heti. Bond sijoittui toiseksi valinnassa, jossa kissoja oli kolme. Ehdin jo hetken luulla, että Bond voitti, mutta sitten takavasemmalta ilmestyikin kolmas raggis :D Askett kehui sen turkkia kilpailun parhaimmaksi raggis-turkiksi ja siksi se vei voiton. Bond hoiti homman hienosti ja innostui jopa seuraamaan Askettin heiluttelemaa lelua. Kuopiossa oli yhteensä kuusi Bondin kanssa samaan väriryhmään kuuluvaa kissaa, joten toinen sija ei ollut yhtään hassumpi :)

Bond oli siis todella reippaana ja ansaitsi leponsa. Se rauhoittui heti häkkiinsä ja nukkui suurimman osan ajasta. Lehmän hermot, siis. Uskalsimme jättää myös Tikrun hetkeksi omaan rauhaansa ja kävimme syömässä. Kiertelimme myös näyttelyalueella ja ihailimme muita kissoja. Tässä joitakin suosikkeja:

Paikalla oli siis taas todellisia komistuksia ja kaunottaria. Tämä kissarotujen kirjo hämmästyttää minua edelleenkin.

Näyttely päättyi vähän ennen kuutta. Hotellilla kissoilla oli vauhti päällä pitkän häkissä istumisen jälkeen. Olo oli helpottunut, sillä tämä näyttely oli kestänyt paljon pidempään kuin edelliset. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoite saavutettiin; molemmat saivat sertit ja Bond valmistui. 

Aamulla lähdimme liikkeelle jo yhdeksän maissa ja kotona olimme kolmen aikaan. Vielä pitäisi pyykätä ja desinfioida, mutta nämä jääkööt ensi viikkoon. Ruusukkeet on kuitenkin kiinnitetty omille paikoilleen, niistä kuvatodistetta myöhemmin. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä ja suunnittelemmekin jo seuraavaa näyttelykertaa :)

Loppuun vielä kuva janoisesta Bondista:

Seinäjoki, 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 1.päivä

Seinäjoen näyttelystä kotiuduttiin suhtkoht inhimilliseen aikaan sunnuntai-iltana. On aika tiivistää kokemus. Jaan postaukseni lyhyempiin kokonaisuuksiin. Tässä ensimmäisessä käsittelen ensimmäistä näyttelypäivää, eli lauantaita. 

Tie näyttelyihin alkoi tuttuun tapaan pesulla ja puunaamisella. Torstaina pesimme molemmat kotona. Bondista lähti taas mitä surkeimpia ääniä, Tikru oli urheana. Pesun lisäksi putsattiin nenä ja silmät sekä harjattiin hampaat. Molempien turkki tietysti harjattiin. 

Perjantaina lähdimme ajamaan Seinäjokea kohti iltapäivällä. Kissat osoittivat taas olevansa mahtavia automatkaajia, sillä kumpikaan ei pukahtanutkaan viiden tunnin ajomatkalla kertaakaan. Olimme suunnitelleet pysähtyvämme jollekin taukopaikalle käyttämään kissat vessassa, mutta koska molemmat nukkuivat koko matkan, emme nähneet tarvetta tälle. Viimeiset 20 minuuttia Bond kylläkin innostui naukumaan, mutta sinnitteli hotellille asti. 

Perjantain ja lauantain välinen yö meni unettomissa merkeissä. Tikru oli ylienerginen vietettyään viisi tuntia kopassa autossa ja naukui ja ravasi eestaas huoneessa. Hermot olivat kireällä itse kullakin. Nukuttua tuli ehkä pari tuntia, joten aamulla olo ei ollut mitä parhain. Tikru sai pari vihaista mulkaisua meiltä. Toisaalta, ymmärtäähän sen, että kissa on täynnä virtaa oltuaan niin kauan aikaa liikkumatta. Kävi mielessä, että pidemmillä reissuilla kannattaisi ehkä jaloitella kissojakin kesken matkan vaikka olisivatkin ihan hiljaa ja rauhassa. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja kissat autoon ja suuntasimme Seinäjoen Ravikeskukseen. Matka kesti vain joitakin minuutteja ja pian jonotimmekin eläinlääkärintarkastukseen. Siellä oli meitä muitakin ja jonottaminen kesti vähän pidempään kuin Kempeleessä. Bondia ei meinannut taas millään saada ulos kopasta ja Tikru oli äänekkäänä. Tikrulle etsimme nurkkapaikan, jotta häiriötekijöitä olisi vain yksi. Sisustimme ensin Tikrun häkin. Lisäyksenä verhoihin oli kattoverho, jolla saa myös peitettyä häkin etuosan. Lisäksi äitini ompeli meille pöydän alaosan peittävän verhon, jolla saimme tavaramme piiloon sekä pienen verhon, joka peitti kissan vessan. Alkoi viimeksi säälittää se yksityisyyden puute, joten tuo oli arvokas lisä häkkiin. Lisäksi molempiin häkkeihin laitettiin "Älä käpälöi!"-kyltit.

Toivon, että ihmiset noudattivat kylttiä. Tikru ei kylläkään tehnyt niin, sillä kyltti piti käpälöidä irti. Bond yritti samaa, mutta ei onnistunut yhtä hyvin kuin Tikru. 

Tikru rauhoittui nopeasti nukkumaan, mikä ei tietysti ole ihme ottaen huomioon sen öisen valvomisen. Bond otti myös rennosti. Ravikeskus oli jaettu kahtia kategorioiden mukaan: Mieheni oli Tikrun kanssa yläkerrassa, jonne siis oli sijoitettu kategoriat III ja IV. Minä taas olin alakerrassa Bondin kanssa, eli kategorioiden I ja II kanssa. Bondin tuomaroisi ensimmäisenä Veikko Saarela ja Tikrun Charles Spijker. Arvosteluiden alku venyi puolella tunnilla ja minä ravasin kahden kerroksen väliä. Kävi lopulta niin, että Tikrun vuoro osui hyvissä ajoin ennen Bondin aikaa, joten autoin miestäni Tikrun esittelyssä. 

Tikru panikoi heti kun se otettiin ulos häkistä. Istuimme hieman ylemmäs penkkirivillä ja rauhoittelimme bengalia. 

Esittely meni hyvin. Tikru antoi tuomarin koskea itseensä ja jopa nostaa (vain pieni naukaisu tässä vaiheessa). Lelulle taas sähähdettiin. Spijker antoi Tikrulle sertin, eli bengali nousi luokkaan 8! Arvostelusetelissä Spijker mainitsi Tikrulla olevan hyvä ruokahalu, mikä jäi mietityttämään. Eihän Tikru kuitenkaan lihava ole? Kommentit olivat suunnilleen samat kuin Kempeleessä Satulla, eli turkin pohjaväri voisi olla vaaleampi jotta täplät ja rusetit tulisivat paremmin näkyviin ja korvat ovat hieman liian isot. Sertti kuitenkin tuli! Tikru nukahti häkkiinsä, mikä oli meille helpotus, sillä saatoimme molemmat keskittyä nyt Bondiin.

Bond ujosteli aivan kamalasti ja sitä oli vaikea saada ulos häkistään. Se kiemurteli ja huusi niinkuin olisin sitä jotenkin satuttanut. Hyssyttelyä ja rauhoittelua ja sitten jännittyneenä Saarelan eteen. Olimme seuranneet hänen aiempaa arvosteluaan, jossa hän sanoi, että suutahti jos näki kissalla rähmää silmissä. Tarkistimme Bondin silmät useampaan otteeseen :D Saarela sanoi, että Bond ei ollut vielä täysin kehittynyt ja että se on aika nuori. Leuka ei ollut vielä tarpeeksi vahva ja selän läiskä oli liian tumma. Toisaalta, Bondilla oli hieno turkki ja hyvä ruumiinrakenne. Ujoksi myös haukuttiin. Sertti kuitenkin tuli ja kutsu TP:hen, mikä tuli yllätyksenä kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen. Toisaalta, myös Kempeleessä Bondista sanottiin, että se on lupaava. Se on vain vielä hieman liian nuori pääsemään tämän korkeammalle. Saarelakin kuitenkin pohdiskeli, että Bondin leuka luultavasti vielä kehittyy.

TP:ssä oli Bond, norjalainen metsäkissa sekä toinen ragdoll. Metsäkissa sähähti Bondille ja Bond sähähti takaisin. Yritin epätoivoisesti etsiä sellaisen kulman, jossa kissat eivät olisi kasvot vastakkain, mutta epäonnistuin. Bond pysyi kuitenkin minulla otteessa. Metsäkissan omistaja katsoi minua ja Bondia ja sanoi kysyvästi ”Kastraattiurokset?” Katsoin häneen hämmentyneenä ja vastasin yksinkertaisesti ”joo”. Saarela taisi kuulla naisen kommentin, sillä sutkautti heti, että naaraat ovat matkalla. Saarela kehui, että kissa on edustavampi nyt kuin pöydällä. Niin, tällä kertaa se ei ollut unessa. TP:ssä Bond jäi lopulta kolmanneksi ja huokailinkin, että Bondin kohtalo on ottaa pronssia TP-valinnoissa. No, kyllä se vielä siitä. TP:n jälkeen myös Bond pääsi lepäilemään ja nukahtikin melkein heti häkkiinsä. 

Ruusukkeet haimme alakerrasta. Tikrun kolmas ruusuke luokassa 10 oli Premier-ruusuke, ja kuvasi sitä, että Tikru pääsi luokkaan 8. Luokka on ”Premier” ja siihen pääsee jos on luokassa 10 saanut kolme CAP-serttiä kolmelta eri tuomarilta. Olimme todella ylpeitä, vaikka jonkun korkeammalle päässeen mielestä iloitsemme varmaankin ihan liikaa. Jostain sitä täytyy kuitenkin aloittaa :) 

Lauantain näyttely kesti puoli kuuteen asti. Poikien esittelyt olivat ohi iltapäivän puolella ja saatoimme itsekin rentoutua. Kävimme syömässä Ravikeskuksen kahviossa ja ruoan jälkeen alkoikin sitten väsyttää. Edellisen yön unettomuus alkoi painaa todenteolla. Urheasti vedimme kuitenkin päivän läpi, myös kissat pärjäsivät hienosti. Palasimme hotellille ja kissat jäivät huoneeseen lepäilemään ja syömään. Itse menimme myös syömään. Yö sujui rauhallisesti Bondin nukkuessa minun jalkopäässäni ja Tikrun kopassaan. Seitsemän tunnin yöunet eivät ole koskaan tuntuneet niin hyvältä!

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä sunnuntain näyttelypäivä. 

Kempele 6.-7.7.2013, Kissanäyttely, 1.päivä

Kun hankimme itsellemme kaksi rotukissaa, ei jostain syystä käynyt ensimmäisenä mielessäkään lähteä käymään näyttelyissä. Vähitellen ajatus kuitenkin kypsyi ja kun tuli aika ilmoittautua Kempeleessä pidettävään näyttelyyn, otimme ensimmäisen askeleen kohti kis(s)aelämää. Tikrun saimme mukaan molemmille päiville, Bondin vain sunnuntaille. Näin jälkikäteen voi sanoa, että oli vain hyvä asia, että ensimmäisenä päivänä oli vain yksi kissa mukana. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. 

Näyttely oli siis kaksipäiväinen ja teen aiheesta kolme erillistä postausta. Kerron valmisteluista ja itse näyttelystä. Luvassa paljon nippelitietoa ja joillekin ehkä päivänselvyyksiä, mutta ihan itseämmekin ajatellen haluan kirjoittaa nämä tiedot ylös nyt kun ne vielä ovat tuoreessa muistissa. Tässä ensimmäisessä käsittelen perjantaita. Lähdimme Torniosta Oulua kohti kahden maissa. Aamu oli kulunut erilaisissa järjestelyissä ja viimehetken panikoinnissa. Kissat muistimme kuitenkin ottaa mukaan, mikä taitaa olla tärkeintä. Äitini oli ommellut verhot häkkeihin, alusta löytyi kuten myös hiekkalaatikko. Tavaraa tuli loppujenlopuksi kasseittain, siihen päälle vielä omat tavarat. 

Matka Ouluun sujui tuttuun tapaan rauhallisesti. Tikrun tiesimmekin jo selviävän automatkasta hienosti, onhan tiikeri tuotu Piteåsta asti. Bondista emme vielä olleet varmoja, mutta tällä reissulla selvisi, että myös raggis on loistava automatkaaja. 

Pojat olivat kopeissaan takapenkillä. Tikru vähän maukui alkumatkasta, mutta hiljeni sitten. Bond nukahti hetken päästä. 

Tikrun perusilme on aika nyrpeä, niin myös näissä kuvissa. Ilmeisesti automatkustaminen ei ole hirveän hauskaa, mutta yritetään kestää. Bond taas naukaisi ja hurisi heti kun nimeltä kutsui. Pikkuinen myös puski kättä vaikka välissä olikin kalteri. 

Oulussa yövyimme Sokos Hotel Arinassa. Tyhjensimme auton sisällön, kissat mukaanlukien, respaan. Tikru innostui naukumaan ja herätti hilpeyttä sekä henkilökunnassa että vieraissa. Tikrusta ei ollut mukavaa, ettei sitä otettu tosissaan. Huoneessa olikin sitten paljon uutta haisteltavaa. 

Tikru-parka ei tiennytkään mikä sitä kylpyhuoneessa odotti. Päätimme nimittäin pestä kissat vasta paikanpäällä jos ne sattuisivat reissussa rähjääntymään. Kävimme lähtöpäivänä ostamassa sampoon, hoitoaineen sekä valkaisevaa talkkijauhetta kissojen turkkia varten. Olimme siis aika viimetingassa asian kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Koska olimme liikkeellä kokeilumielellä, emme vielä satsanneet suuria summia kauneudenhoitovälineisiin. Karsta ja harja meillä tietysti jo olikin omasta takaa. Samalla viikolla leikkasimme myös kissoilta kynnet, mikä on vaatimus näyttelyissä. Tikrulla kertyy räkää helposti nenään ja kirsu on usein kuiva, joten nenä putsattiin ja rasvattiin. Itse peseminen sujui yllättävän hyvin. Tikrua on toki myös aiemmin pesty, mutta ei ihan näin huolellisesti. Kastoimme kissan haaleaa vettä sisältävään paljuun varoen kastelemasta korvia ja päätä. Tämän jälkeen levitimme sampoon koko turkkiin ja huuhtelimme aineen pois. Bidee-suihku osoittautui käteväksi. Tikru ei prosessista oikein pitänyt ja ääni kuului varmasti käytävään ja viereisiin huoneisiin. Tuollaisessa tilanteessa pieni huutaminen kuitenkin varmaan sallitaan. Huuhtelun jälkeen levitimme hoitoainetta turkkiin ja annoimme sen vaikuttaa pari minuuttia. Samaan syssyyn hieroimme talkkia Tikrun leukaan, jossa bengalilla on hieman aknea. Lopuksi huuhtelimme hoitoaineen pois. Turkki harjataan vastakarvaan, jotta se kuivuisi nopeammin. Tikru on lyhytkarvainen, joten turkki kuivui aika nopeasti. 

Tikrua koko pesuoperaatio hämmensi valtavasti. Se selvisi kuitenkin kunnialla ja sekä minä että isäntä selvisimme naarmuitta, mitä nyt vaatteet hieman kastuivat. Pesun aikana Bond itki surkeasti oven takana, mutta rauhoittui sitten. Taas olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mitä pojat keskenään juttelivat. 

Hotellihuone oli Bondin mielestä todella mielenkiintoinen paikka. Jalkalamppu meinasi kiinnostaa hieman liikaakin. Verhojen takana oli myös mukava seikkailla. 

Tikru jatkoi sukimistaan ja näytti surkealta. Näissä kuvissa häntä alkaa jo saada takaisin muotonsa, mutta läpimärkänä se muistutti hieman rotanhäntää. Tikrun turkki kuivui kuitenkin nopeasti ja harjaamalla tavallistakin nopsempaa. Tikru todella nauttii harjaamisesta, mikä tekee meidänkin elämän helpommaksi.

Tikrun lempipaikaksi hotellihuoneessa osoittautui sängynpääty, joka oli mukavan lämmin lamppujen ansiosta. Välillä olo kävi niin mukavaksi, että tasapaino petti ja kopsahdettiin alas. Onneksi vastassa oli kuitenkin pehmeä patja.

Ensi viikolla jatkoa luvassa ja silloin päästään itse näyttelyasiaan :)