Ilmoittauduimme Kuopion näyttelyyn aikapäiviä sitten ja kutsu tuli postissa viikko sitten. Kissat pesimme tutulla tavalla torstaina, samana päivänä pakkasimme myös kamppeet kasaan. Tikrun pesu meni yllättävän hyvin, mutta Bond naukui kuin viimeistä päivää. Sillä on tietysti myös paksumpi ja pitempi turkki, joten pesu vie enemmän aikaa sen kuin Tikrun kohdalla. Saimme kuitenkin molemmat kissat näyttelykuntoon.
Käytimme nyt toista kertaa Groomer's Goopia Bondille. Hieroimme sitä kauluriin, hännän tyveen ja vatsaan. Annoimme sen vaikuttaa n. vartin. Tällä kertaa meillä oli suuria vaikeuksia saada hoitoaine irti Bondin turkista; en tiedä, oliko Groomer's:lla jotain tekemistä asian kanssa. Turkin kuivuminen myös kesti, sillä minulla ei ole hermoja föönata turkkia kuivaksi.
Ilmoittauduimme vain yhdelle päivälle, koska Tikru ei tässä kahdeksannessa luokassa voi edetä yhtään sen pidemmälle Suomen näyttelyissä. Suunnitelmissa on siis käydä seuraavaksi Tikrun kanssa Ruotsin puolella. Bond taas saisi viimeisen serttinsä luokassa 10 Kuopiossa ja koska TICA ei vieläkään ole lähettänyt meille sukutaulua, ei Bond tällä hetkellä voi FIFe:n näyttelyissä edetä tämän pidemmälle. Kuopion näyttelyt oli myös merkitty kestämään molempina päivinä kuuteen, mikä tuntui hieman liian hurjalta Tikrun kannalta. Kotimatka olisi myös ollut raskas. Yksi päivä sai siis riittää.
Pakkasimme kamppeet ja kissat autoon itsenäisyyspäivänä ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka kesti kuutisen tuntia parin tauon kera. Kissat pärjäsivät taas mainiosti ja kiittelin useampaan otteeseen onneani, kun molemmat ovat niin loistavia automatkustajia. Perillä Kuopiossa harjasimme illalla vielä kissojen hampaat, harjasimme molemmat sekä puhdistimme nenän, silmät ja korvat. Yö sujui rauhallisesti (verrattuna Seinäjoen reissuun), mutta minä en jostain syystä saanut unenpäästä kiinni millään. Ehkä se oli jännitystä? Tai mahdollisesti Memphisissä syöty myöhäinen hamppariateria plus kokis aiheuttivat unettomuutta. Who knows.
|
"Vihdoin saa luvan kanssa makoilla sängyllä!" |
Aamulla olimme yllättävän pirteinä kaikki ja aamiaisen jälkeen lähdimme Musti ja Mirri areenalle. Valkoinen lumipeite oli peittänyt Kuopion ja liukasta oli. Kännykän navigaattori hieman sekoili, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kuopion näyttelyssä oli ennaltamäärätyt paikat, joten siinä mielessä eläinlääkärintarkastukseen ei ollut mikään kiire. Olimme kuitenkin paikalla heti seiskan jälkeen. Eläinlääkärintarkastus meni molempien osalta hyvin, minä vähän sekoilin lappujen kanssa. Seuraavana vuorossa oli tietysti häkkien sisustaminen, joka sujuukin jo rutiinilla.
Tikrun tuomariksi oli merkitty puolalainen Marek Chadaj ja Bondille ruotsalainen Mats Askett. Huomasimme, että Tikru tuomaroitaisiin jo kolmantena, mikä tuolloin tuntui helpotukselta. Tikru ei kuitenkaan millään meinannut rauhoittua häkkiinsä ja ulisi ja huusi minkä kerkesi. Eläinlääkärintarkastus venyi ja samalla myös tuomaroinnin aloittaminen. Kun kaikki lopulta oli valmista, tuli Tikrun vuoro kuin puun takaa kun yksi bengaleista oli jättänyt tulematta paikalle. Sieppasimme Tikrun kantokoppaan ja veimme sen vähän sivummalle. Tikrun vuoro tuli kuitenkin odotettua nopeammin ja isäntä joutui kiskomaan bengalin kopasta hieman nopeammin kuin oli hyväksi. Mouruaminen kuulosti pahaenteiseltä. Minä nappasin kopan mukaani ja yritin valokuvata tuomarointia. Tikru urisi, mutta antoi (yllättävää kyllä), Chadajn nostaa itsensä ilmaan. Isäntä piti varmuuden vuoksi kiinni etutassuista. Arvostelusetelin kirjoittamisen aikana Tikru urisi ja koitti päästä karkuun. Chadaj epäili, että Tikrulla oli huono päivä lumisateen takia (kyllä, siitä se varmasti johtui), eikä sitten kutsunut enää TP:en. Muuten kyllä tykkäsi Tikrusta. Sertti siis tuli! Ensimmäistä kertaa saimme myös kuulla, että Tikru on vielä aika nuori ja että sen (liian) suuret korvat voivat vielä asettua paremmin päähän. Tikru saattaa siis vielä kasvaa korviinsa sopivaksi :D
Edellisessä kuvassa Tikrun tuomaroinnin parasta antia. Muut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Ilme on kyllä bengalilla sellainen, että nyt otan hatkat ja äkkiä, kaikkeen sitä joutuukin.
Tikrun urakka oli siis ohi äkkiä ja sillä oli edessä pitkä häkkirupeama. Se nukahti häkkiin ja rapisevaan tunneliin, jonka otimme mukaan kotoa turvaa antamaan. Seuraavaksi aloimmekin sitten kytätä Bondin vuoroa.
Paikalla ei ollut niin paljon ihmisiä (vieraita) kuin Kempeleen ja Seinäjoen näyttelyissä. Blogimaailmasta
tuttu kasvo löytyi joukosta. On aina mukava jutella muiden kissaihmisten kanssa :) Uteliaita pyöri Tikrun ympärillä, lähinnä sen takia, että haluttiin tietää mistä tuo kovaääninen naukuminen lähtee. Tästähän se, myönsimme noloina. Puolustukseksi täytyy sanoa, että myös pari muuta itämaista (niiden joukossa myös yksi toinen bengali) pitivät aika metakkaa. Meidän oli lopulta pakko laittaa Tikru valjaisiin ja ottaa se ulos häkistä. Se puski meitä molempia kiitollisena ja kehräsi vuoroin minun ja isännän sylissä. Samalla tarkkailtiin ympäristöä uteliaana.
Käytimme myös Bondia ulos häkistä harjattavana ja puunattavana. Kun ennen Bondia oli jäljellä enää pari kissaa, veimme Bondin tuomaripöydän liepeille. Annoin sen hieman tunnustella ympäristöä, jotta pahin jännitys ja jäykkyys katoaisi. Kun tuli Bondin vuoro, antoi se kiltisti minun ottaa itsensä näyttelyasentoon. Se ei ollut ihan niin jäykkänä kuin Lone Lundin käsittelyssä Seinäjoella, mutta hieman ujona kuitenkin. Askett kehui Bondia "mukavaksi nuoreksi herraksi", joka on nuoreen ikänsä nähden jo hyvin kehittynyt. Viiksityynyjen pitäisi vielä olla isommat, mutta ne kuulemma voivat vielä kasvaa. Sertti ja samalla valmistuminen oli fakta, mutta Askett kutsui Bondin samalla myös VP-valintaan. Katsoin mieheen hämmentyneenä ja kysyin, että mitä, nyt hetikö? Hän naurahti ja sanoi, että kyllä, nyt heti. Bond sijoittui toiseksi valinnassa, jossa kissoja oli kolme. Ehdin jo hetken luulla, että Bond voitti, mutta sitten takavasemmalta ilmestyikin kolmas raggis :D Askett kehui sen turkkia kilpailun parhaimmaksi raggis-turkiksi ja siksi se vei voiton. Bond hoiti homman hienosti ja innostui jopa seuraamaan Askettin heiluttelemaa lelua. Kuopiossa oli yhteensä kuusi Bondin kanssa samaan väriryhmään kuuluvaa kissaa, joten toinen sija ei ollut yhtään hassumpi :)
Bond oli siis todella reippaana ja ansaitsi leponsa. Se rauhoittui heti häkkiinsä ja nukkui suurimman osan ajasta. Lehmän hermot, siis. Uskalsimme jättää myös Tikrun hetkeksi omaan rauhaansa ja kävimme syömässä. Kiertelimme myös näyttelyalueella ja ihailimme muita kissoja. Tässä joitakin suosikkeja:
Paikalla oli siis taas todellisia komistuksia ja kaunottaria. Tämä kissarotujen kirjo hämmästyttää minua edelleenkin.
Näyttely päättyi vähän ennen kuutta. Hotellilla kissoilla oli vauhti päällä pitkän häkissä istumisen jälkeen. Olo oli helpottunut, sillä tämä näyttely oli kestänyt paljon pidempään kuin edelliset. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoite saavutettiin; molemmat saivat sertit ja Bond valmistui.
Aamulla lähdimme liikkeelle jo yhdeksän maissa ja kotona olimme kolmen aikaan. Vielä pitäisi pyykätä ja desinfioida, mutta nämä jääkööt ensi viikkoon. Ruusukkeet on kuitenkin kiinnitetty omille paikoilleen, niistä kuvatodistetta myöhemmin. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä ja suunnittelemmekin jo seuraavaa näyttelykertaa :)
Loppuun vielä kuva janoisesta Bondista: