sunnuntai 30. elokuuta 2015

Luleån kissanäyttely, 29.8.15

Taas on yksi näyttelyreissu takanapäin. Matka Luleåån alkoi perjantaina puolenpäivän aikaan. Vanhempani olivat lupautuneet mukaan lapsenvahdiksi ja he ajoivat edeltä mukanaan kasa meidän kamppeita. Aika täyteen meidänkin auto kyllä tuli: takapenkillä olimme minä, Tikru sekä tyttäremme. Mieheni ajoi ja pelkääjän paikalla kökötti Bond. Tyttö nukahti heti Haaparannan jälkeen, mutta pojat pysyivät valppaina koko automatkan. Juttua riitti kisuilla. Ilmeisesti vaihdeltiin kuulumisia ja varmisteltiin, että toinen on vielä mukana.

Bond valmiina reissuun. Huom! Raggis matkusti kopassa,
ei IKEA-kassissa.

Luleåssa kirjauduimme hotelliin ja kävimme vähän shoppailemassa. Illalla oli tarkoitus vielä puunata kissoja, mutta kumpikaan meistä ei lopulta jaksanut sitä tehdä. Yö oli ihanan levoton kun tyttö, Bond ja Tikru valvottivat meitä vuorotellen. No, kyllä siinä kuitenkin jonkin verran nukuttiin. 

Luleån näyttely oli Norrskenskatten-yhdistyksen järjestämä ja se oli kaksipäiväinen. Me päätimme kuitenkin, että meille riittää vain yksi päivä sillä viime näyttelystä oli erityisesti Tikrun osalta niin kauan aikaa. Lauantain eläinlääkäritarkastus alkoi 6.30 paikallista aikaa ja me olimme paikalla lähempänä seitsemää. Näyttely meinasikin sitten tyssätä siihen poikien rokotusten vuoksi. Meille selvisi, että rokotussääntöjen mukaan kissan tulee saada kissanuharokotus vuosittain. Meidän eläinlääkärimme ei joko tiennyt että näyttelytämme kissojamme tai näyttelysääntöjä. Tällä kertaa selvisimme kuitenkin säikähdyksellä sillä eläinlääkäri antoi meille luvan osallistua näyttelyyn. Tiedoksi siis muillekin aloittelijoille (tai huolimattomille kuten me), että rokotus täytyy uusia vuosittain ja varmistaa täytyy, että todistukseen (meidän tapauksessa passiin) merkitään rokotteen nimi, eränumero, antopäivä ja viimeinen voimassaolopäivä. 

Jännän "passitarkastuksen" jälkeen oli aika nostaa kissa jossei toinenkin pöydälle. Eläinlääkäritarkastus meni hyvin, joten lähdimme etsimään sopivia häkkejä. Valitsimme häkkipaikan sen perusteella, että Tikrulla ei olisi naapurina muita kuin Bond. Häkkien sisustaminen sujui rutiinilla ja jätimme kissat rauhoittumaan samalla kun itse tutustuimme paikkoihin. Ruusukepöytä löytyi ja silmäilimme sitä haikeina; jospa tänään meilläkin olisi tuonne asiaa.

Tilaa riitti

Meille uutta oli, että jos kissalla oli näyttelyn aikana mahdollisuus nousta seuraavaan luokkaan, piti sertit käydä näyttämässä sihteeristölle. Olimme vähän myöhässä näyttämässä serttejä, mutta onneksi kukaan ei tästä nurissut. Uutta oli myös, että näytteilleasettajalle näyttelyluettelo ei ollut ilmainen, vaan maksoi 60 kruunua kuten kenelle tahansa tallaajalle. Pitää kai sitten ajatella, että rahat ainakin menivät hyvään tarkoitukseen, eli yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseen. Myös häkit olivat vähän eri mallia kuin Suomessa. Näissä oli kätevä lukkosysteemi, joten kissat pysyivät visusti tallessa vaikka intoutuivatkin välillä puskemaan itseään ovea päin. 

Paikalla oli paljon suomalaisia, mikä ei ollut yllättävää. Häkkinaapurimme olivat myös Suomesta, samoin meitä vastapäätä olevat kisut ja niiden omistajat. Ilmapiiri oli mukava ja kysyä uskalsi tyhmiä ja yksinkertaisiakin asioita. Oli meitä muitakin, jotka olivat ekaa kertaa ulkomailla näyttelyssä. 

Tikru ei ottanut rauhoittuakseen häkkiinsä ja se sähisi naapurille sekä Bondille. Laitoin tiikerin valjaisiin ja lähdimme kiertämään juoksurataa. Näyttely järjestettiin urheiluhallissa nimeltään Arcushallen, joka oli valtava tila. Kissojen häkit veivät vain vajaan kolmanneksen koko hallista, joten Tikrulla oli tilaa juoksennella flexin päässä ennen näyttelyn avautumista yleisölle. Tiki oli ihan mielinkielin ja puski ja kiipesi syliin. Kun laitoimme sen takaisin häkkiin, oli se huomattavasti rauhallisempi. Bond oli jo tyytynyt kohtaloonsa ja makoili, missäs muuallakaan kuin, omassa hiekkalaatikossaan.

Laskimme näyttelyluettelosta, että Bond olisi kahdeskymmenesseitsemäs ja Tikru kahdeksastoista arvosteltava. Bondin tuomarina toimi Mira Fonsèn Suomesta ja Tikrun Yan Roca-Folch Ranskasta. Roca-Folch tuomaroi Tikrulle sopivassa paikassa, eli rivin viimeisenä, joten Tikrun saattoi kääntää kasvot muista kissoista poispäin. Fonsèn taas tuomaroi rivin keskivaiheilla.

Tikrun vuoro tuli ensin. Otimme tiikerin taas ihan liian aikaisin häkistä, sillä emme muistaneet näitä TP, VP y.m. valintoja. Lisäksi Roca-Folch päätti pitää tauon. Mieheni käveleskeli Tikrun kanssa ympäri hallia ja Tikru saatiinkin rauhoittumaan. Roca-Folch oli kävellyt ohi ja kysynyt, että mitäs sinä teet. Mieheni vastasi, että odottelen sinua. "No tule sitten. Juon vaan ensin tämän kahvin." Odottelimme siis Tikrun kanssa eturivissä ja bengali maukui ja mourusi häkissään. Tuomarin eteen joutuessa se päästeli taas tuttuja ääniä ja jotenkin hävetti ottaa kuvia sellaisesta tilanteesta. Roca-Folch kysyi, että onko se aina tällainen. "Yes", kuului vastaus. Tikru oli kuulemma tuhdissa kunnossa, minkä olimme myös itse huomanneet. Lisäksi sen spotit eivät näkyneet tarpeeksi hyvin. Toisaalta, häntä oli hyvä, silmät myös ja ruumiinrakenne. Tuomari ymmärsi tiikeriämme niin hyvin, että tiesi sanoa, ettei bengali ole agressiivinen. Se ei vaan pitänyt tilanteesta. Juuri niin! Juttelin vieressä seisovalle naiselle, että kissamme kuulostaa pahemmalta kuin onkaan.



Loppujen lopuksi Roca-Folch pyysi meitä vielä jäämään istumaan. Bengali sujahti häkkiin. Roca-Folch tuomaroi vielä kaksi bengalia ja sitten vuorossa oli jonkinlainen väli-VP, jossa Tikru siis oli mukana. Hämmentävää, mietin minä. Tikrulla oli tuomarin mukaan paras ruumiinrakenne (lihaksikas), mutta spotit eivät olleet tarpeeksi selvät. Voitto meni toiseen osoitteeseen. Mies ei oikein kuullut perusteluja kun tiikeri naukui korvanjuuressa. Sertti kuitenkin tuli ja Tikru nousi kuudenteen luokkaan - International Premier!

Tikrun tuomarointia seurasi myös bengalin kasvattaja. Tikruhan on lähtöisin Piteåsta, NorrGuld's Bengaler-kissalasta, jota vetää Ann-Britt Pettersson. Hän kysyi, että miten menee. Vilkaisin Tikrua ja kysyin, että miltä näyttää. Juttelimme hetken siitä, miten Tikru ei oikein viihdy näyttelytilanteessa. Pohdimme itsekin miehen kanssa miten Tikrun kanssa pitäisi jatkaa. Auttaako useammin näyttelyissä käynti ja tiikerin altistaminen väkijoukoille asiaa vai pitäisikö olla tyytyväinen siihen mitä nyt ollaan saavutettu? Kuinka pitkälle Tikru voi edetä jos ottaa huomioon huonosti näkyvät spotit? Näitä asioita jäämme vielä miettimään.

Bondin vuoro lähestyi ja otin raggiksen ulos häkistä. Se inisi tuttuun tapaansa ja harjaaminen ei miellyttänyt ollenkaan. Käveleskelimme ympäri hetken, mutta kun aloin Bondin mielestä muuttelemaan sen asentoa liikaa, sähähti se ja huitaisi minua tassullaan. Kynnetkin olivat vielä ulkona. Täytyy sanoa, että järkytyin hieman siitä, että meidän ihana räsynukke ärtyi niin pahasti. Ilmeisesti tilanne oli sen mielestä niin stressaava, että minäkin onnistuin ärsyttämään sitä. Mietin jo, että kannattaako sitä viedä Fonsènin eteen lainkaan, mutta mentiin sitten kuitenkin. Fonsèn oli tauolla, mutta istuimme odottamaan. Mies lähti hakemaan jotain leluntapaista ja samassa Fonsèn sitten palasi. Hän pyysi meidät pöydän ääreen ja sinne me menimme, molemmilla sydän villisti pamppaillen.




Kaikki meni kuitenkin hyvin. Bond antoi käsitellä itseään, vaikkakin kuvista huomaa hännän asennosta, ettei tilanne ollut räsynuken mielestä mukava. Kaikki oli excellent paitsi turkin kunto. Olisin halunnut vajota lattian läpi. Samasta asiasta huomautettiin myös Kokkolassa ja vannoimme kautta kiven ja kannon, että tällä kertaa raggiksellä EI ole sampoota tai hoitoainetta turkissa. Tulos ei siltikään miellyttänyt tuomaria, eikä raggista enää kutsuttu takaisin. Sertti kuitenkin tuli ja myös Bond nousi luokkaan kuusi!

Poikien urakka oli sillä selvä. Me pystyimme rentoutumaan, samoin kissat. Molemmat nukahtivat häkkeihinsä. Me söimme ja sitten kiertelimme katsomassa muita kissoja. Kyttäsimme myös samalla milloin poikien arvostelusetelit ilmaantuisivat lokeroihin.






Tikrun kasvattajan taidonnäyte
Arvostelusetelien avulla saimme molemmille pojille ruusukkeet. Vielä pitää valmistuminen ilmoittaa Kissaliitolle, jotta se sinnekin merkitään. 


Pohdimme siis edelleen kannattaako Tikrun näyttelyuraa jatkaa. Bondia taas haluamme vielä näyttelyttää ja uskon, että sillä on Tikrua paremmat mahdollisuudet pärjätä. Noottia tuli tälläkin kertaa vain turkin kunnosta, t.s. vika on meissä, ei Bondissa. Pitää vähän hioa omia tuunaustaitojaan seuraavaa näyttelyä varten.