maanantai 23. joulukuuta 2013

TICA

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti vihdoin ja viimein kirje Amerikasta. Sisältä löytyi laminoitu sukupuu, pari kopiota tästä sekä kuitti. Eli PayPalin käyttö kannatti! Kirje oli lähtenyt matkaan heti seuraavana päivänä siitä kun kirjoitimme ja sanoimme, että maksu on suoritettu. Tätä ennen kirjoittelimme molemmat viikon jos mihinkin osoitteeseen, mutta lopulta löytyi sitten oikea osoite. Ihmeteltiin vaan, miksei kukaan vastannut meille niistä muista osoitteista ja sanonut, että nyt tuli väärään paikkaan, mutta välitän eteenpäin tai että kirjoitapa tälle tyypille. No, oli miten oli, niin sukutaulu saapui kuitenkin turvallisesti perille.

Tänään lähetimme sukutaulun, transferin sekä maksukuitin Kissaliitolle. Kirje lähti liikkeelle kirjattuna. Sen pitäisi olla perillä perjantaina. Olisi hienoa jos tämä asia nyt järjestyisi, sitä on jo niin kauan aikaa vatvottu.

Me vietämme joulua vierailemalla molempien vanhempien luona sekä jouluaattona että -päivänä. Kissat tulevat mukaan juhlimaan. Kuusi tuotiin sisälle eilen ja Bond osoittaa sitä kohtaan hieman liialtikin kiinnostusta. Kuvia ei vielä ole montaa, mutta yksi salamalla otettu löytyi kamerasta:


Koska salamaa täytyi hämärässä käyttää on Bond nyt sitten punasilmäinen. Noh, mitäs pienistä. Otos kuitenkin kuvaa hyvin nykyistä tilannetta. Molemmat pojat juovat kuusen veden ja lisäksi Bond tiputtelee kuusenkoristeita iloisesti lattialle. Me vain rukoilemme, että kuusi pysyy pystyssä ryntäilykohtauksista huolimatta.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kuopio 7.-8.12.13, Kissanäyttely

Ilmoittauduimme Kuopion näyttelyyn aikapäiviä sitten ja kutsu tuli postissa viikko sitten. Kissat pesimme tutulla tavalla torstaina, samana päivänä pakkasimme myös kamppeet kasaan. Tikrun pesu meni yllättävän hyvin, mutta Bond naukui kuin viimeistä päivää. Sillä on tietysti myös paksumpi ja pitempi turkki, joten pesu vie enemmän aikaa sen kuin Tikrun kohdalla. Saimme kuitenkin molemmat kissat näyttelykuntoon. 

Käytimme nyt toista kertaa Groomer's Goopia Bondille. Hieroimme sitä kauluriin, hännän tyveen ja vatsaan. Annoimme sen vaikuttaa n. vartin. Tällä kertaa meillä oli suuria vaikeuksia saada hoitoaine irti Bondin turkista; en tiedä, oliko Groomer's:lla jotain tekemistä asian kanssa. Turkin kuivuminen myös kesti, sillä minulla ei ole hermoja föönata turkkia kuivaksi. 

Ilmoittauduimme vain yhdelle päivälle, koska Tikru ei tässä kahdeksannessa luokassa voi edetä yhtään sen pidemmälle Suomen näyttelyissä. Suunnitelmissa on siis käydä seuraavaksi Tikrun kanssa Ruotsin puolella. Bond taas saisi viimeisen serttinsä luokassa 10 Kuopiossa ja koska TICA ei vieläkään ole lähettänyt meille sukutaulua, ei Bond tällä hetkellä voi FIFe:n näyttelyissä edetä tämän pidemmälle. Kuopion näyttelyt oli myös merkitty kestämään molempina päivinä kuuteen, mikä tuntui hieman liian hurjalta Tikrun kannalta. Kotimatka olisi myös ollut raskas. Yksi päivä sai siis riittää.

Pakkasimme kamppeet ja kissat autoon itsenäisyyspäivänä ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka kesti kuutisen tuntia parin tauon kera. Kissat pärjäsivät taas mainiosti ja kiittelin useampaan otteeseen onneani, kun molemmat ovat niin loistavia automatkustajia. Perillä Kuopiossa harjasimme illalla vielä kissojen hampaat, harjasimme molemmat sekä puhdistimme nenän, silmät ja korvat. Yö sujui rauhallisesti (verrattuna Seinäjoen reissuun), mutta minä en jostain syystä saanut unenpäästä kiinni millään. Ehkä se oli jännitystä? Tai mahdollisesti Memphisissä syöty myöhäinen hamppariateria plus kokis aiheuttivat unettomuutta. Who knows.

"Vihdoin saa luvan kanssa makoilla sängyllä!"

Aamulla olimme yllättävän pirteinä kaikki ja aamiaisen jälkeen lähdimme Musti ja Mirri areenalle. Valkoinen lumipeite oli peittänyt Kuopion ja liukasta oli. Kännykän navigaattori hieman sekoili, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kuopion näyttelyssä oli ennaltamäärätyt paikat, joten siinä mielessä eläinlääkärintarkastukseen ei ollut mikään kiire. Olimme kuitenkin paikalla heti seiskan jälkeen. Eläinlääkärintarkastus meni molempien osalta hyvin, minä vähän sekoilin lappujen kanssa. Seuraavana vuorossa oli tietysti häkkien sisustaminen, joka sujuukin jo rutiinilla. 





Tikrun tuomariksi oli merkitty puolalainen Marek Chadaj ja Bondille ruotsalainen Mats Askett. Huomasimme, että Tikru tuomaroitaisiin jo kolmantena, mikä tuolloin tuntui helpotukselta. Tikru ei kuitenkaan millään meinannut rauhoittua häkkiinsä ja ulisi ja huusi minkä kerkesi. Eläinlääkärintarkastus venyi ja samalla myös tuomaroinnin aloittaminen. Kun kaikki lopulta oli valmista, tuli Tikrun vuoro kuin puun takaa kun yksi bengaleista oli jättänyt tulematta paikalle. Sieppasimme Tikrun kantokoppaan ja veimme sen vähän sivummalle. Tikrun vuoro tuli kuitenkin odotettua nopeammin ja isäntä joutui kiskomaan bengalin kopasta hieman nopeammin kuin oli hyväksi. Mouruaminen kuulosti pahaenteiseltä. Minä nappasin kopan mukaani ja yritin valokuvata tuomarointia. Tikru urisi, mutta antoi (yllättävää kyllä), Chadajn nostaa itsensä ilmaan. Isäntä piti varmuuden vuoksi kiinni etutassuista. Arvostelusetelin kirjoittamisen aikana Tikru urisi ja koitti päästä karkuun. Chadaj epäili, että Tikrulla oli huono päivä lumisateen takia (kyllä, siitä se varmasti johtui), eikä sitten kutsunut enää TP:en. Muuten kyllä tykkäsi Tikrusta. Sertti siis tuli! Ensimmäistä kertaa saimme myös kuulla, että Tikru on vielä aika nuori ja että sen (liian) suuret korvat voivat vielä asettua paremmin päähän. Tikru saattaa siis vielä kasvaa korviinsa sopivaksi :D


Edellisessä kuvassa Tikrun tuomaroinnin parasta antia. Muut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Ilme on kyllä bengalilla sellainen, että nyt otan hatkat ja äkkiä, kaikkeen sitä joutuukin. 

Tikrun urakka oli siis ohi äkkiä ja sillä oli edessä pitkä häkkirupeama. Se nukahti häkkiin ja rapisevaan tunneliin, jonka otimme mukaan kotoa turvaa antamaan. Seuraavaksi aloimmekin sitten kytätä Bondin vuoroa. 

Paikalla ei ollut niin paljon ihmisiä (vieraita) kuin Kempeleen ja Seinäjoen näyttelyissä. Blogimaailmasta tuttu kasvo löytyi joukosta. On aina mukava jutella muiden kissaihmisten kanssa :) Uteliaita pyöri Tikrun ympärillä, lähinnä sen takia, että haluttiin tietää mistä tuo kovaääninen naukuminen lähtee. Tästähän se, myönsimme noloina. Puolustukseksi täytyy sanoa, että myös pari muuta itämaista (niiden joukossa myös yksi toinen bengali) pitivät aika metakkaa. Meidän oli lopulta pakko laittaa Tikru valjaisiin ja ottaa se ulos häkistä. Se puski meitä molempia kiitollisena ja kehräsi vuoroin minun ja isännän sylissä. Samalla tarkkailtiin ympäristöä uteliaana. 


Käytimme myös Bondia ulos häkistä harjattavana ja puunattavana. Kun ennen Bondia oli jäljellä enää pari kissaa, veimme Bondin tuomaripöydän liepeille. Annoin sen hieman tunnustella ympäristöä, jotta pahin jännitys ja jäykkyys katoaisi. Kun tuli Bondin vuoro, antoi se kiltisti minun ottaa itsensä näyttelyasentoon. Se ei ollut ihan niin jäykkänä kuin Lone Lundin käsittelyssä Seinäjoella, mutta hieman ujona kuitenkin. Askett kehui Bondia "mukavaksi nuoreksi herraksi", joka on nuoreen ikänsä nähden jo hyvin kehittynyt. Viiksityynyjen pitäisi vielä olla isommat, mutta ne kuulemma voivat vielä kasvaa. Sertti ja samalla valmistuminen oli fakta, mutta Askett kutsui Bondin samalla myös VP-valintaan. Katsoin mieheen hämmentyneenä ja kysyin, että mitä, nyt hetikö? Hän naurahti ja sanoi, että kyllä, nyt heti. Bond sijoittui toiseksi valinnassa, jossa kissoja oli kolme. Ehdin jo hetken luulla, että Bond voitti, mutta sitten takavasemmalta ilmestyikin kolmas raggis :D Askett kehui sen turkkia kilpailun parhaimmaksi raggis-turkiksi ja siksi se vei voiton. Bond hoiti homman hienosti ja innostui jopa seuraamaan Askettin heiluttelemaa lelua. Kuopiossa oli yhteensä kuusi Bondin kanssa samaan väriryhmään kuuluvaa kissaa, joten toinen sija ei ollut yhtään hassumpi :)





Bond oli siis todella reippaana ja ansaitsi leponsa. Se rauhoittui heti häkkiinsä ja nukkui suurimman osan ajasta. Lehmän hermot, siis. Uskalsimme jättää myös Tikrun hetkeksi omaan rauhaansa ja kävimme syömässä. Kiertelimme myös näyttelyalueella ja ihailimme muita kissoja. Tässä joitakin suosikkeja:






Paikalla oli siis taas todellisia komistuksia ja kaunottaria. Tämä kissarotujen kirjo hämmästyttää minua edelleenkin.

Näyttely päättyi vähän ennen kuutta. Hotellilla kissoilla oli vauhti päällä pitkän häkissä istumisen jälkeen. Olo oli helpottunut, sillä tämä näyttely oli kestänyt paljon pidempään kuin edelliset. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoite saavutettiin; molemmat saivat sertit ja Bond valmistui. 

Aamulla lähdimme liikkeelle jo yhdeksän maissa ja kotona olimme kolmen aikaan. Vielä pitäisi pyykätä ja desinfioida, mutta nämä jääkööt ensi viikkoon. Ruusukkeet on kuitenkin kiinnitetty omille paikoilleen, niistä kuvatodistetta myöhemmin. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä ja suunnittelemmekin jo seuraavaa näyttelykertaa :)

Loppuun vielä kuva janoisesta Bondista:


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kuopio lähestyy

Pahoittelut hiljaisuudesta, luvassa kuitenkin postausta lähiaikoina. Kuopion kissanäyttely lähestyy hurjaa vauhtia ja perjantaina suuntaamme etelää kohti. Pesuprojektia ja puunausta luvassa tällä viikolla. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kun asiat eivät etene

Lähetimme TICA:lle melkein kolme viikkoa sitten sukutauluhakemuksen sekä 50 dollarin setelin. Kyselin tällä viikolla hakemuksen perään. Usean s-postin jälkeen ("Milloin ja miten olette sen lähettäneet?" "Mikä on kissan nimi?") vastaukseksi tuli, ettei TICA ole saanut kirjettämme, mutta kissa on kyllä heille rekisteröity, thank you! Tuijotin hetken tietokoneen näyttöä sanattomana. Selvä, kirjehän voi mennä hukkaan, ei mitenkään tavatonta, mutta miten s-posteihini vastaava henkilö voi samassa unohtaa, että ideana oli saada se sukutaulu, ei rekisteröidä kissaa vaikka alkuperäinen kysymykseni on samassa viestiketjussa? 

Kirjeessä luki lähettäjän osoite, joten sen pitäisisi palautua meille jossain vaiheessa (?). Aloimme kuitenkin jo ilkeästi miettiä, että 50 dollaria meni sitten TICA:n kahvikassaan. Kysyin uudelta kirjeenvaihtokaveriltani, että mites toimimme nyt. Koska USA on meitä jäljessä (hrm, ajallisesti), kestää varmaan iltaan asti ennen kuin saan tähän s-postiin vastauksen. Tällä hetkellä ottaa lievästi sanottuna päähän koko TICA. 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sunnuntain ulkoilut

Minua on alkanut jo kyllästyttää ulkoilu omassa pihapiirissä, sillä ne ympyrät osaa jo kävellä läpi vaikka silmät suljettuna. Sunnuntaina käväisimme siis pienen mutkan Pikisaaressa heti kyläilyn jälkeen.



"Ei koiria" sanoi kyltti, mutta koiriahan tässä ei ollakaan, joten... Vakavasti puhuen, meidän kissamme eivät edes osaa tehdä asioitaan ulos, joten ehkä niiden saapastelu tällä alueella ei ole niin vakava rike.

Ulkona oli purevan kylmä emmekä kumpikaan olleet sen mukaisesti pukeutuneita. Ulkoilureissu jäi siis lyhyeksi, vaikka kissat sitä olisivatkin tahtoneet jatkaa. Kuvat ovat aika surkeita sillä minulla unohtuivat hanskat autoon ja sormet olivat kohmeiset. Osasyy olivat myös vauhdikkaat kissat, joiden mukana ei meinaa pysyä.



Tikru koetti kiivetä puuhun, mutta yritys päättyi aika nolosti; bengalin kynnet eivät pureutuneet tarpeeksi lujasti kaarnaan ja alas tultiin ryminällä. Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin korkea.



Myös Bond intoutui tepastelemaan ympäri maastoa hyvin ei-Bondimaisella vauhdilla. Ne oman pihapiirin hajut ovat varmaankin jo liian tuttuja.



Häiriötekijöitä ei reissullamme ollut, mitä nyt yksi papparainen hurrutti parkkipaikalla ohi mopollaan. Isäntä piti kuitenkin Tikrun tiukasti sylissä. Varmaa on, että otamme reissun uusiksi mahdollisesti jo tällä viikolla (jos vain aikaa löytyy)!


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kylässä

Sunnuntaina kävimme isännän vanhempien luona ja kissat pääsivät mukaan. Osku-kissa suljettiin makkariin kun pojat juoksentelivat ympäriinsä.



Ensimmäisellä visiitillä Tikru oli reagoinut toisen kissan hajuun. Häntä oli ollut pullonharjalla ja kun Bond oli sattunut väärään paikkaan väärään aikaan oli Tikru urissut myös sille. Nyt Tikru on kuitenkin tottunut Oskun hajuun ja on asunnossa melkein kuin kotonaan. Bond ei koskaan kummemmin reagoinutkaan. 

Ensimmäisessä kuvassa häntä ei enää ole niin pullonharjalla kuin hetkeä aiemmin. Olimme juuri päästäneet pojat kopasta ja jonkin aikaa haisteltiin ja ihmeteltiin. Sitten taas mentiin.




Tikru-dataaja iski taas. Molemmat taiteilivat jos missäkin; välillä ihan hirvitti. 





Olkkarissa poikia kiinnostivat viherkasvit, joita meiltä kotoa ei löydy. Muovikukkia on kyllä meilläkin jyrsitty. Oskun leluja löytyi yllättävistäkin paikoista ja ne kelpasivat myös meidän kisuillemme. 




Meille löytyi aarteiden kätköstä ragdoll-avaimenperä, joka näyttää pelottavan paljon Bondilta! Vertailu näiden kuvien avulla voi olla hankalaa, sillä Bondia potutti olla kuvattavana, minkä huomaa erityisesti viimeisestä kuvasta.






Makkarissa torkuttiin sängyllä. Tikru ei jälleen pitänyt siitä, että kuvasin ja se liukeni paikalta aika äkkiä. Bondin isot tassut korostuvat kuvissa; siitä tulee vielä iso kissa!

Tikru löysi myös kaksosensa makkarista. Tikrun mielestä (ilmeestä päätellen) voi kuitenkin olla vain yksi tiikeri:


Vierailun jälkeen ulkoilutimme kisuja Pikisaaressa. Tästä kuvia luvassa myöhemmin. 

torstai 10. lokakuuta 2013

Ruusukkeet

Seinäjoen näyttelyn myötä saimme neljä ruusuketta lisää kisujen voitokkaaseen riviin. Kiinnitys on ollut hieman ongelmallista sillä maalarinteippi on liian heikkoa, eikä sinitarrakaan meinaa pysyä paikoillaan. Järeämpi teippi taas repii takapaperin jos ruusukkeiden paikkaa haluaa muuttaa. Ruusukkeiden esillepano on siis vielä kehitysvaiheessa.


On ne hienoja! Ei voi muuta kuin ihailla aina ohi kävellessä. Esittelimme niitä kissoillekin, mutta ilmeet olivat sellaiset "ei voisi vähempää kiinnostaa." Niinhän se tietysti on, että kissalle on yksi ja sama käydäänkö näyttelyissä vai ei. Meille näyttelyistä on tullut mukava harrastus, joissa on kiva käydä esittelemässä omia komeita kisujamme :)

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Seinäjoki 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 2.päivä

Sunnuntai valkeni pirteämmissä merkeissä kuin lauantai, sillä myös Tikrua ilmeisesti väsytti edellisen yön valvominen. Aamiaisen jälkeen kaikki kimpsut ja kampsut autoon, avainkortit respaan ja nokka kohti Ravikeskusta. 

Eläinlääkäritarkastuksen saimme hypätä yli, sillä eläinlääkäri oli lauantaina merkinnyt myös sunnuntain kutsumme. Saimme siis kissat nopeasti häkkeihin. Tikru oli lauantaina onnistunut pissimään osan alustastaan, joten tilalla oli viltti. Pesu hotellin lavuaarissa ei nimittäin riittänyt poistamaan hajua. Omaan nenään haju ei tuntunut, mutta Tikru oli vähän toista mieltä. 

Bond rauhoittui normaaliin tapaansa häkkiin, mutta Tikrua hermostutti. Isäntä jo mietti, ettei vie kissaa tuomarille lainkaan. Ehdotin sitten valjastelua. Kaksikko kävelikin pian yläkatsomossa penkkiriviä edestakaisin ja Tikru oli kuin eri kissa. Tästä voimme päätellä, että aktiivisena rotuna, bengali kyllästyy liian pitkästä häkkioleskelusta. Yksi päivä vielä menee, mutta toisena päivänä alkaakin jo tökkiä. 

Seuraavissa kuvissa on vauhtia ja vilskettä kun Tikru innostui uudesta (rajoitetusta) vapaudestaan. 




Tikru jäi yläkertaan ravaamaan eestaas ylimmällä penkkirivillä isännän kanssa kun taas minä menin alakertaan valmistelemaan Bondia esittelyyn. Bond tuli itse häkistä ulos, mutta olikin sitten pelokkaana kaikista äänistä ja ohi ryntäävistä ihmisistä. Silittelin ja rauhoittelin. 

Bondin sunnuntainen tuomari oli Lone Lund, joka piti yllä hyvää tahtia ja pian olikin Bondin vuoro. Tuomareiden pöydät oli Seinäjoella aika huonosti järjestelty. Tila tuntui ahtaalta ja sen lisäksi lähellä oleskeli ihmisiä, joilla ei edes ollut kissaa. Jouduin siis hieman kiemurtelemaan pelokas Bond sylissäni. 

Pöydälle laskettaessa Bond jähmettyi täysin, mutta antoi kuitenkin nostaa ylös ja silittää. Minä sain noottia kaulurin lyttäämisestä, mikä oli hyvä huomio ja jotain, mitä minun täytyy jatkossa ajatella. Ragdollillahan on siis kauluri, joka täytyy pöyhiä esittelyä varten. Kissan pää näyttää kuulemma pitkältä jos kaulurin litistää. Bondia sanottiin taas ujoksi, mutta myös lupaavaksi. Myös Lund sanoi, että Bond on vielä hyvin nuori ja kehittymässä. Lund ei valinnut Bondia TP:hen koska sillä oli ”sunnuntai-ilme”. Syynä oli kuitenkin varmaan juuri Bondin nuoruus. Lund työnsi siis Bondin takaisin minun luo. Ja kun sanon työnsi, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kissa oli tässä vaiheessa niin tiukalla kerällä, ettei jalkoja edes näkynyt. Nostin kerän pöydältä ja vein takaisin häkkiin. Urakka oli Bondin osalta ohi. 

Bondin kohdalla meidän täytyy vielä harjoitella esiintymistä. Sitä täytyy myös alkaa käyttämään enemmän ihmisten ilmoilla, myös meluisissa paikoissa, jotta se tottuisi hälinään. Harmittelin sitä, että Kempeleessä Bondilla sujui päivä niin hyvin, mutta Seinäjoella otettiinkin takapakkia. No, harjoittelua harjoittelua.

Bondin esittelyn jälkeen menin takaisin yläkertaan. Katselin ensin yläriveille, josko bengali ja isäntä olisivat vielä siellä, mutta katse kääntyi pian tuomari Stephe Bruinin suuntaan. Tikruhan se siellä pöydällä urisi. Nappasin äkkiä mukaan kantokopan ja menin istumaan eturiviin, lähelle miestäni ja Tikrua. Myöhemmin sain kuulla, että bengali oli ollut mitä rennoin juuri ennen esittelyä, mutta sinne päästyään oli urina taas alkanut. Kaikesta huolimatta Bruin halusi Tikrun TP:hen, mutta mieheni päätti jättää tämän väliin. Bruin näytti yllättyneeltä. Pyysi kuitenkin tulemaan takaisin TP:n jälkeen kuulemaan vinkkejä kissan hallitsemiseen. 

Arvosteluseteli ylisti Tikrun ulkonäköä, mikä oli aivan päinvastaista kuin edellisen päivän arvio. Mielipiteet siis ilmeisesti eroavat tuomareiden välillä rajustikin. Oli miten oli, niin hoiti mieheni tilanteen hyvin eikä Tikrun urina kuitenkaan muuttunut sähinäksi. Oli myös onni, että tuomarina oli taas näin ymmärtäväinen ihminen. Tikru sai siis ensimmäisen serttinsä luokassa 8! 

Emme esittelyn jälkeen vieneet Tikrua häkkiin vaan talutimme sitä katsomossa. Tiikeri onnistui kietoutumaan metaliseen tuoliin joka kaatui ryminällä. Minä rauhoittelin kissaa häpeissäni. Tikrun ääni raikasi muutenkin katsomossa ja vähän tuli mietittyä, että kuinka paljon sitä häiritsikään muita läsnäolijoita. Menimme juttelemaan Bruinille kera Tikru TP:n jälkeen. Hän antoi hyviä vinkkejä ja Tikru antoi hänen jopa nostaa itseään. Sähisi sitten kyllä perään :D Tästä lähtien kissaa täytyy kieltää sen naukuessa huomionhakuisesti. Meidän täytyy myös olla entistä jämäkämpiä. Bruin oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen :)

Paneelin ajaksi suljimme molemmat kissat takaisin häkkeihinsä. Bond oli nimittäin myös käynyt hieman valjastelemassa. Tässä muutama kuva paneelista:






Toisessa kuvassa Bondin arvostellut Lone Lund. Paneelin seuraaminen olisi varmasti mukavampaa jos oma kissa joskus pääsisi sinne. Tikrun kohdalla se olisi luultavasti hermoja raastavaa. Paneelin jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotia kohti. 

Olimme hyvissä ajoin kotona ja kissat nukkuivat yönsä hyvin. Maanantaiaamu meni uutta käytäntöä opetellessa, eli Tikrun kieltämisessä kun se naukuu turhanpäiten. Bruin kylläkin sanoi, ettei kissaa saa aivan lannistaa, mutta on hieman hankalaa erotella turha ja hyödyllinen naukuminen. Bengali nimittäin kommunikoi äänellään. Tikru naukuu kun se on tyytymätön, iloinen, käy vessassa, syö, pesee itseään jne. Erotamme jo nyt hyväntahtoisen naukaisun ja urinan huomionhakuisesta. Sana "Ei" tulee varmasti kulumaan loppuun meidän huushollissa.