Sunnuntain ulkoilut

Minua on alkanut jo kyllästyttää ulkoilu omassa pihapiirissä, sillä ne ympyrät osaa jo kävellä läpi vaikka silmät suljettuna. Sunnuntaina käväisimme siis pienen mutkan Pikisaaressa heti kyläilyn jälkeen.

"Ei koiria" sanoi kyltti, mutta koiriahan tässä ei ollakaan, joten... Vakavasti puhuen, meidän kissamme eivät edes osaa tehdä asioitaan ulos, joten ehkä niiden saapastelu tällä alueella ei ole niin vakava rike.

Ulkona oli purevan kylmä emmekä kumpikaan olleet sen mukaisesti pukeutuneita. Ulkoilureissu jäi siis lyhyeksi, vaikka kissat sitä olisivatkin tahtoneet jatkaa. Kuvat ovat aika surkeita sillä minulla unohtuivat hanskat autoon ja sormet olivat kohmeiset. Osasyy olivat myös vauhdikkaat kissat, joiden mukana ei meinaa pysyä.

Tikru koetti kiivetä puuhun, mutta yritys päättyi aika nolosti; bengalin kynnet eivät pureutuneet tarpeeksi lujasti kaarnaan ja alas tultiin ryminällä. Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin korkea.

Myös Bond intoutui tepastelemaan ympäri maastoa hyvin ei-Bondimaisella vauhdilla. Ne oman pihapiirin hajut ovat varmaankin jo liian tuttuja.

Häiriötekijöitä ei reissullamme ollut, mitä nyt yksi papparainen hurrutti parkkipaikalla ohi mopollaan. Isäntä piti kuitenkin Tikrun tiukasti sylissä. Varmaa on, että otamme reissun uusiksi mahdollisesti jo tällä viikolla (jos vain aikaa löytyy)!

Risu

Näyttelypostauksien välissä muutama ulkoilukuva. Kävimme heti aamusta kissojen kanssa pihalla. Bond etenee hitaasti mutta varmasti valjaissa. Tänään se taisi ensimmäisen kerran tajuta, että siltä yritetään vapautta riistää, ja rimpuili oikein kunnolla. 

Isäntä ja Tikru lähtivät vastakkaiseen suuntaan aika vauhdilla, me emme pysyneet perässä. Bond ottaa kaiken elämässä hyvin rauhallisesti, myös ulkoilun. 

Bondilla ei siis ole kiire yhtikäs minnekään. Emäntä seuraa kärsivällisesti perässä ja puuttuu tilanteeseen vasta siinä vaiheessa kun raggis yrittää sukeltaa pensasaitaan. 

Tikru löysi itselleen mukavan kepin, jota sitten täytyi raahata mukana pitkin ja poikin pihaa. Onkohan tämä meidän bengali kissa vai koira?

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, on Tikru erinomainen ulkoilija. Flexi ei tunnu aina riittävän kun tiikeri juoksee pihamaalla ja sen ympäristössä. 

Keppi oli mieluisa lelu. Bond ei korvaansa hetkauttanut moiselle risulle. Tikrulla taas oli vauhti päällä. 

Kun saalis saatiin kiinni, piti tietysti mulkoilla epäillen Bondin suuntaan. Ragdoll pysyi kuitenkin kaukana ja keskittyi enemmänkin ruohonkorsiin. 

Tassuja palelee

Auringonpaiste on hellinyt meitä koko pääsiäisen, joten kissojenkin kanssa on päästy ulos. Tikru on aivan mahtava valjastelija ja etenee vauhdilla pihapiirissä. Volyymi on kyllä kova myös ulkoilmassa. Toissapäivänä tassuja alkoi yllättäen palella. Kumarruin maahan kuvaamaan ja Tikru luuli, että polvi oli siinä vain häntä varten.

Mikäs siinä tasapainoillessa. Toisin kuin Tikru, Bond on vielä aika surkea ulkoilija. Joko raukkaa palelee tai jännittää, mutta ragdolli ei hievahdakaan maahan laskettaessa.

Tänään tapahtui eräänlainen läpimurto kun Bond otti ensiaskelia valjaissa. Suunta oli kyllä ovelle päin (ei edes kotiovelle), mutta mitäs pienistä.

Pakkasessa

Tikru on naukunut ja urissut ulko-oven luona jo kaksi viikkoa putkeen, mutta kovien pakkasten vuoksi emme ole uskaltautuneet ulos sen kanssa. Nyt ilmat ovat kuitenkin lauhtuneet ja pistimme molemmille valjaat ylle. Tikru on jo konkari sinisten valjaidensa kanssa kun taas Bond vielä rimpuilee ja pyörii lattialla kun sille laitetaan valjaat päälle. Päätimme kuitenkin eilen rohkaistua viemään Bondinkin ulos.

Löydä kuvasta bengali.

Bond oli lievästi sanottuna hieman vastahakoinen, mutta lopulta sekin saatiin maahan asti. Tikru taas intoutui kahlaamaan siinä syvimmässä hangessa minkä löysi ja upposi kokonaan. Ja sehän ei sitten ollutkaan niin mukavaa. 

Jollakin on vähän maaninen ilme.

Tikru maukui surkeasti ja oli ovella jo muutaman minuutin ulkoilun jälkeen. Bond taas oli jotenkin eksynyt. 

Ilmeisesti -7 astetta pakkasta sitten on liian kylmä. Tikruhan on niin trooppinen että tassut paleltuvat alta aikayksikön. Näin se ainakin osoittaa puistelemalla käpäliään ja istahtamalla ulko-oven eteen. 

"Noniin, mennään jo sisälle, jooko?"

Lopulta taivuimme karvaturrien tahtoon ja päästimme ne takaisin sisälle. Siellä sitten hytistiin ja katseltiin syyttävästi. Tikru ei varmaan hetkeen hingu ulos.

Tikru ulkona

Ulkoilua

Kaiken pentujärkytyksen keskellä ajattelimme käyttää Tikrua hetken ulkona. Myräkkä on aikamoinen, eikä kisu kauan aikaa ulkona viihtynyt.

"Nytkö minut sitten heitettiin ulos..."

Tikrua ulkoilutettiin aiemmin narun päässä, mutta nyt on flexi hankittu. Helpotti huomattavasti ulkoilua kun ei enää tarvitse kävellä kumarassa kissan perässä. 

"Voisinkohan kävellä kaikki tassut ilmassa."

Tikru ei ole edennyt kodin pihapiiriä pidemmälle. Vielä. Toisen puoliskon mukaan sen reviiriä ei kannata laajentaa liikaa, kun taas minä haluaisin esitellä komeaa bengaliamme koko kaupungille. Sillä tavalla vähitellen, siis.

"Kaikkeen sitä joutuukin."

Tänään Tikrua taisi tosiaan hieman palella, sillä se käpertyi jalkoihin ja lopulta nousi takatassuille ja kinusi syliin. Harvinaista.

"Kiitti, mulle riitti."

Sisällä sitten käärittiin Tikru hetkeksi pyyhkeen sisään ja lämmiteltiin. Sitä paijaamista ei kuitenkaan kauan aikaa kestänyt, sillä kohta bengali mennä viiletti keittiöön niin että häntä vain vilahti.