Pitkäperjantain pötköttelyt

Pitkäperjantaina kestittiin ja syötiin ihan liikaa. Illan väsymys tuntui tarttuvan kissoihinkin.

Tikrua ei eilenkään huvittanut tulla kuvatuksi. Bond taas on helppo kuvauskohde, sillä se nukkuu niin sikeästi, ettei tunnu huomaavan kameraa eikä minua. Poikkeustapauksiakin on:

"Hei, älä nyt jaksa kuvata..."

"Mene jo pois siitä..."

Valon kanssa jaksettiin kuitenkin leikkiä. Tikru piristyi ensin.

Bond jatkoi nukkumista.

Kevätaurinko

Auringonpaiste piristää kummasti vaikka ulkona onkin öisin 20 astetta pakkasta ja päivälläkin 10. Tuuleekin niin kylmästi. Sisällä on kuitenkin mukavaa viettää aikaa lämpimässä auringonpaisteessa. Eihän meillä ihmisillä tietenkään siihen ole aikaa, mutta parilla kisulla kyllä on.

Pojilla on ollut vähän rankkaa kun kävimme hiihtolomalla Skotlannissa. Kisut olivat hoidossa vanhempieni luona ja ainakin Tikru oli ilmeisesti potenut hieman ikävää.

Olimme niin ilkeitä, että kävimme viime viikonloppuna Oulussa yhden yön ja miehen vanhemmat pitivät pojille seuraa. Tikru tuntuu reagoivan stressiin hilseilemällä, Bond taas ei reagoi mihinkään mitenkään. Oikea viilipytty. Tikruparan nenä on myös todella kuiva. Pohdimme tässä, että pitäisikö se käyttää eläinlääkärillä.

Silmät ristissä

Eilen sunnuntaina kuitenkin viihdyttiin sohvalla auringon paistaessa mukavasti sisään. Samalla seurattiin kun isäntä raivasi verantaa lumesta.

Kantokopassa on hyvä olla

Kun saimme Tikrun, oli yksi ensimmäisistä hankinnoista kantokoppa. Pitihän uusi tulokas saada turvallisesti kotiin. Päädyimme muoviseen siniseen koppaan, jonka ovi on irrotettava. Kopasta on tullut Tikrulle nukkumapaikka ja siksi myös reissut sujuvat hyvin ja tiikeri menee ilman turhempia murinoita kopperoonsa. 

"Kuka häiritsee untani..?"

"Ai, se oletkin vain sinä.."

"Mene pois.."

Bondin kantokoppa on pinkki, koska vaikka meillä onkin ukkovalta talossa, tahdon tuoda edes jotain tyttömäisyyttä peliin. Kun tutustutimme kissoja, pidimme Bondia omassa kopassaan ja Tikru sai vapaasti haistella (ja urista). Pelkäsin, että Bond näkisi jatkossa koppansa negatiivisena asiana, mutta onneksi sekin on omaksunut omansa nukkumapaikaksi. 

Näissä kuvissa Bond-parka näyttää siltä kuin olisi vankilassa. Rassukasta saa todella säälittäviä kuvia. 

Viimeisimmälle reissulle aioimme ottaa mukaan pelkästään Bondin, mutta kun Tikru saapui eteiseen ja nosti tassut kantokoppaa vasten, emme hennoneetkaan jättää sitä yksin kotiin. Loppujen lopuksi karvaturrit matkustivat vajaan vartin pituisen automatkan samassa kopassa. Taisivat melkein nukahtaa takapenkille.

Torkkumista

Olen oppinut arvostamaan kissojen elämänasennetta. Nukutaan, syödään ja välillä leikitään. Kujeillaan, raavitaan ja kiusataan. Tänäkin aamuna katselin nojatuolilla nukkuvaa Bondia kateuden pisto sisimmässäni. Siihen se vaan jää nukkumaan kun minä lähden töihin. Tikru taas torkkui aina yhtä lämpimässä saunassa.

Nukkua voi vähän missä ja milloin vaan. Mitäs siitä, että nukahtaa keskelle käytävää tai suoraan oven eteen. Kyllä ne ihmiset sopeutuvat.

Bond kehrää

Nukkuva Bond

Tikru-Bond-taloudessa rauha maassa. Bond on omassa huoneessaan ja nukkuu suurimman osan ajasta. Tikrua hemmotellaan nyt kun se saa jopa nukkua makkarissa. Yleensä se ovi on suljettu bengalin nokan edestä. Nyt sitten saadaan herkkupaloja ja halauksia niin paljon, että kyllästyä meinaa.

Eilen illalla Tikru suljettiin makkariin, jonne se jäi nukkumaan tyytyväisenä. Bond otettiin viereen sohvalle. 

"Tämä bengalin naukumisen kuunteleminen käy voimille."

Silmät alkoivat välittömästi luppasemaan. Kun pelkkä huoneeseen tuleminen aiheuttaa valtavan kehräämisen, niin voi vain kuvitella mitä silittäminen tekee.

Väsy

Silmät lupsahtivat kiinni alta aikayksikön. Unenlahjoilta Bond siis muistuttaa toista puoliskoani. 

Pinkkiä <3

Onhan se tietysti uuvuttava tilanne joutua uuteen kotiin, tavata outoja ihmisiä ja sitten vielä sähisevä bengali. 

"Krooh-pyyh"

Sitten käännettiin kylkeä ja nukahdettiin silittävän käden päälle. Onneksi pikkuinen ei vielä paina niin paljon.

Tikrun ensimmäinen vuosi

Tikru täyttää vuoden tammikuussa. Siihen on toki vielä aikaa, mutta näin kissakuumeisena intouduin katselemaan Tikrun pentukuvia ja muistelemaan niitä ensimmäisiä kuukausia kun Tikru meille saapui. Kasvattajan ottamat kuvat on merkitty k-kirjaimella.

Niin pieni ja suloinen. (k)

Tikru syntyi siis 21.1.2012 Piteåssa, Ruotsissa. Pentueessa oli kuusi sisarusta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Tikru on siis toinen näistä pojista. 

Sanottavaa riitti jo pienenä. (k)

Huhtikuussa selailin blocket.se:tä ja silmiini sattui ilmoitus bengalipentueesta. Työkaverini oli puhunut rodusta ja aloin ottaa bengalista lisää selvää. 

Utelias (silloin vielä) sinisilmä. (k)

Ottaessani yhteyttä kasvattajaan olin lähes varma, että kaikki pennut olivat jo menneet. Vastaukseksi sain kuitenkin, että yksi urospentu, Kebnekaise, oli vielä jäljellä. Taustalta kuului pienten pentujen naukumista.

Mukavasti solmussa. (k)

Nimeä emme pohtineet kovinkaan kauan. Toinen halusi ehdottomasti nimen sarjakuvista, koska kotona kissat aina oli nimetty sillä perusteella. Toisella taas oli Muumi-fiksaatio koska nimi Taru Sormusten Herrasta-saagasta olisi ollut liian vaikeasti lausuttava. Tikru tuntui kuitenkin luonnolliselta valinnalta pennun villin ulkomuodon takia. Kebnekaisesta tuli siis Tikru. 

Noilla korvilla kyllä kuulee. (k)

Tikrun saapumista valmisteltiin hartaudella. Minä, jolla ei ikinä ollut ollut kissaa, turvauduin täysin toisen osapuoleni apuun. Piti hankkia hiekkalaatikko, ruokakupit, kantokoppa, valjaat, ruokaa, viltti... Minua alkoi todenteolla jännittää uuden perheenjäsenen saapuminen. 

Höyhenlelut kuuluvat edelleen Tikrun suosikkeihin. (k)

Toukokuun neljäs päivä sitten suuntasimme töitten jälkeen Piteåta kohti. Mukana oli sininen kantokoppa ja ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Perillä odottivat pienet suloiset kissanpennut, joista tahdoin ottaa mukaamme jok'ikisen. Tikru tallusti itse avonaiseen kantokoppaan, mutta paniikki iski kun luukku suljettiin. Sitä muistellessa sydän särkyy: Tikru pujotti tassunsa luukun raoista kun muut pennut tekivät samoin, surkeasti naukuen. 

Lekottelua keittiön tuolilla.

Ensimmäinen ilta sujui hyvin vaikkakin äidin ja sisarusten perään hieman tulikin itkettyä. Leikin lomassa tutustuttiin ja halittiin. Vielä totuteltiin toisiimme. 

Pieni saalistaja.

Ensimmäiset kuukaudet sisälsivät paljon uutta ja jännittävää. Minäkin opin vähitellen kissan elekieltä ja sen myötä sain vähemmän naarmuja käsiini. Opimme joka päivä hieman enemmän toisistamme. 

Loikoilua

Tikru täyttää siis pian vuoden. Näiden kuukausien aikana siitä on tullut perheenjäsenemme, josta pidetään huolta ja jota rakastetaan.