Luleån kissanäyttely, 29.8.15

Taas on yksi näyttelyreissu takanapäin. Matka Luleåån alkoi perjantaina puolenpäivän aikaan. Vanhempani olivat lupautuneet mukaan lapsenvahdiksi ja he ajoivat edeltä mukanaan kasa meidän kamppeita. Aika täyteen meidänkin auto kyllä tuli: takapenkillä olimme minä, Tikru sekä tyttäremme. Mieheni ajoi ja pelkääjän paikalla kökötti Bond. Tyttö nukahti heti Haaparannan jälkeen, mutta pojat pysyivät valppaina koko automatkan. Juttua riitti kisuilla. Ilmeisesti vaihdeltiin kuulumisia ja varmisteltiin, että toinen on vielä mukana.

Bond valmiina reissuun. Huom! Raggis matkusti kopassa,
ei IKEA-kassissa.

Luleåssa kirjauduimme hotelliin ja kävimme vähän shoppailemassa. Illalla oli tarkoitus vielä puunata kissoja, mutta kumpikaan meistä ei lopulta jaksanut sitä tehdä. Yö oli ihanan levoton kun tyttö, Bond ja Tikru valvottivat meitä vuorotellen. No, kyllä siinä kuitenkin jonkin verran nukuttiin. 

Luleån näyttely oli Norrskenskatten-yhdistyksen järjestämä ja se oli kaksipäiväinen. Me päätimme kuitenkin, että meille riittää vain yksi päivä sillä viime näyttelystä oli erityisesti Tikrun osalta niin kauan aikaa. Lauantain eläinlääkäritarkastus alkoi 6.30 paikallista aikaa ja me olimme paikalla lähempänä seitsemää. Näyttely meinasikin sitten tyssätä siihen poikien rokotusten vuoksi. Meille selvisi, että rokotussääntöjen mukaan kissan tulee saada kissanuharokotus vuosittain. Meidän eläinlääkärimme ei joko tiennyt että näyttelytämme kissojamme tai näyttelysääntöjä. Tällä kertaa selvisimme kuitenkin säikähdyksellä sillä eläinlääkäri antoi meille luvan osallistua näyttelyyn. Tiedoksi siis muillekin aloittelijoille (tai huolimattomille kuten me), että rokotus täytyy uusia vuosittain ja varmistaa täytyy, että todistukseen (meidän tapauksessa passiin) merkitään rokotteen nimi, eränumero, antopäivä ja viimeinen voimassaolopäivä. 

Jännän "passitarkastuksen" jälkeen oli aika nostaa kissa jossei toinenkin pöydälle. Eläinlääkäritarkastus meni hyvin, joten lähdimme etsimään sopivia häkkejä. Valitsimme häkkipaikan sen perusteella, että Tikrulla ei olisi naapurina muita kuin Bond. Häkkien sisustaminen sujui rutiinilla ja jätimme kissat rauhoittumaan samalla kun itse tutustuimme paikkoihin. Ruusukepöytä löytyi ja silmäilimme sitä haikeina; jospa tänään meilläkin olisi tuonne asiaa.

Tilaa riitti

Meille uutta oli, että jos kissalla oli näyttelyn aikana mahdollisuus nousta seuraavaan luokkaan, piti sertit käydä näyttämässä sihteeristölle. Olimme vähän myöhässä näyttämässä serttejä, mutta onneksi kukaan ei tästä nurissut. Uutta oli myös, että näytteilleasettajalle näyttelyluettelo ei ollut ilmainen, vaan maksoi 60 kruunua kuten kenelle tahansa tallaajalle. Pitää kai sitten ajatella, että rahat ainakin menivät hyvään tarkoitukseen, eli yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseen. Myös häkit olivat vähän eri mallia kuin Suomessa. Näissä oli kätevä lukkosysteemi, joten kissat pysyivät visusti tallessa vaikka intoutuivatkin välillä puskemaan itseään ovea päin. 

Paikalla oli paljon suomalaisia, mikä ei ollut yllättävää. Häkkinaapurimme olivat myös Suomesta, samoin meitä vastapäätä olevat kisut ja niiden omistajat. Ilmapiiri oli mukava ja kysyä uskalsi tyhmiä ja yksinkertaisiakin asioita. Oli meitä muitakin, jotka olivat ekaa kertaa ulkomailla näyttelyssä. 

Tikru ei ottanut rauhoittuakseen häkkiinsä ja se sähisi naapurille sekä Bondille. Laitoin tiikerin valjaisiin ja lähdimme kiertämään juoksurataa. Näyttely järjestettiin urheiluhallissa nimeltään Arcushallen, joka oli valtava tila. Kissojen häkit veivät vain vajaan kolmanneksen koko hallista, joten Tikrulla oli tilaa juoksennella flexin päässä ennen näyttelyn avautumista yleisölle. Tiki oli ihan mielinkielin ja puski ja kiipesi syliin. Kun laitoimme sen takaisin häkkiin, oli se huomattavasti rauhallisempi. Bond oli jo tyytynyt kohtaloonsa ja makoili, missäs muuallakaan kuin, omassa hiekkalaatikossaan.

Laskimme näyttelyluettelosta, että Bond olisi kahdeskymmenesseitsemäs ja Tikru kahdeksastoista arvosteltava. Bondin tuomarina toimi Mira Fonsèn Suomesta ja Tikrun Yan Roca-Folch Ranskasta. Roca-Folch tuomaroi Tikrulle sopivassa paikassa, eli rivin viimeisenä, joten Tikrun saattoi kääntää kasvot muista kissoista poispäin. Fonsèn taas tuomaroi rivin keskivaiheilla.

Tikrun vuoro tuli ensin. Otimme tiikerin taas ihan liian aikaisin häkistä, sillä emme muistaneet näitä TP, VP y.m. valintoja. Lisäksi Roca-Folch päätti pitää tauon. Mieheni käveleskeli Tikrun kanssa ympäri hallia ja Tikru saatiinkin rauhoittumaan. Roca-Folch oli kävellyt ohi ja kysynyt, että mitäs sinä teet. Mieheni vastasi, että odottelen sinua. "No tule sitten. Juon vaan ensin tämän kahvin." Odottelimme siis Tikrun kanssa eturivissä ja bengali maukui ja mourusi häkissään. Tuomarin eteen joutuessa se päästeli taas tuttuja ääniä ja jotenkin hävetti ottaa kuvia sellaisesta tilanteesta. Roca-Folch kysyi, että onko se aina tällainen. "Yes", kuului vastaus. Tikru oli kuulemma tuhdissa kunnossa, minkä olimme myös itse huomanneet. Lisäksi sen spotit eivät näkyneet tarpeeksi hyvin. Toisaalta, häntä oli hyvä, silmät myös ja ruumiinrakenne. Tuomari ymmärsi tiikeriämme niin hyvin, että tiesi sanoa, ettei bengali ole agressiivinen. Se ei vaan pitänyt tilanteesta. Juuri niin! Juttelin vieressä seisovalle naiselle, että kissamme kuulostaa pahemmalta kuin onkaan.

Loppujen lopuksi Roca-Folch pyysi meitä vielä jäämään istumaan. Bengali sujahti häkkiin. Roca-Folch tuomaroi vielä kaksi bengalia ja sitten vuorossa oli jonkinlainen väli-VP, jossa Tikru siis oli mukana. Hämmentävää, mietin minä. Tikrulla oli tuomarin mukaan paras ruumiinrakenne (lihaksikas), mutta spotit eivät olleet tarpeeksi selvät. Voitto meni toiseen osoitteeseen. Mies ei oikein kuullut perusteluja kun tiikeri naukui korvanjuuressa. Sertti kuitenkin tuli ja Tikru nousi kuudenteen luokkaan - International Premier!

Tikrun tuomarointia seurasi myös bengalin kasvattaja. Tikruhan on lähtöisin Piteåsta, NorrGuld's Bengaler-kissalasta, jota vetää Ann-Britt Pettersson. Hän kysyi, että miten menee. Vilkaisin Tikrua ja kysyin, että miltä näyttää. Juttelimme hetken siitä, miten Tikru ei oikein viihdy näyttelytilanteessa. Pohdimme itsekin miehen kanssa miten Tikrun kanssa pitäisi jatkaa. Auttaako useammin näyttelyissä käynti ja tiikerin altistaminen väkijoukoille asiaa vai pitäisikö olla tyytyväinen siihen mitä nyt ollaan saavutettu? Kuinka pitkälle Tikru voi edetä jos ottaa huomioon huonosti näkyvät spotit? Näitä asioita jäämme vielä miettimään.

Bondin vuoro lähestyi ja otin raggiksen ulos häkistä. Se inisi tuttuun tapaansa ja harjaaminen ei miellyttänyt ollenkaan. Käveleskelimme ympäri hetken, mutta kun aloin Bondin mielestä muuttelemaan sen asentoa liikaa, sähähti se ja huitaisi minua tassullaan. Kynnetkin olivat vielä ulkona. Täytyy sanoa, että järkytyin hieman siitä, että meidän ihana räsynukke ärtyi niin pahasti. Ilmeisesti tilanne oli sen mielestä niin stressaava, että minäkin onnistuin ärsyttämään sitä. Mietin jo, että kannattaako sitä viedä Fonsènin eteen lainkaan, mutta mentiin sitten kuitenkin. Fonsèn oli tauolla, mutta istuimme odottamaan. Mies lähti hakemaan jotain leluntapaista ja samassa Fonsèn sitten palasi. Hän pyysi meidät pöydän ääreen ja sinne me menimme, molemmilla sydän villisti pamppaillen.

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Bond antoi käsitellä itseään, vaikkakin kuvista huomaa hännän asennosta, ettei tilanne ollut räsynuken mielestä mukava. Kaikki oli excellent paitsi turkin kunto. Olisin halunnut vajota lattian läpi. Samasta asiasta huomautettiin myös Kokkolassa ja vannoimme kautta kiven ja kannon, että tällä kertaa raggiksellä EI ole sampoota tai hoitoainetta turkissa. Tulos ei siltikään miellyttänyt tuomaria, eikä raggista enää kutsuttu takaisin. Sertti kuitenkin tuli ja myös Bond nousi luokkaan kuusi!

Poikien urakka oli sillä selvä. Me pystyimme rentoutumaan, samoin kissat. Molemmat nukahtivat häkkeihinsä. Me söimme ja sitten kiertelimme katsomassa muita kissoja. Kyttäsimme myös samalla milloin poikien arvostelusetelit ilmaantuisivat lokeroihin.

Tikrun kasvattajan taidonnäyte

Arvostelusetelien avulla saimme molemmille pojille ruusukkeet. Vielä pitää valmistuminen ilmoittaa Kissaliitolle, jotta se sinnekin merkitään. 

Pohdimme siis edelleen kannattaako Tikrun näyttelyuraa jatkaa. Bondia taas haluamme vielä näyttelyttää ja uskon, että sillä on Tikrua paremmat mahdollisuudet pärjätä. Noottia tuli tälläkin kertaa vain turkin kunnosta, t.s. vika on meissä, ei Bondissa. Pitää vähän hioa omia tuunaustaitojaan seuraavaa näyttelyä varten. 

Seuraavana Luleå

Pitkän pitkän hiljaisuuden jälkeen kirjoittelen taas. Meille tuli perheenlisäystä, joten bloggailu on vähän jäänyt. Tyttö on nyt vuosi ja kaksi kuukautta vanha vipeltäjä, joka pysyy hyvin kissojen perässä (vähän liiankin hyvin kissojen mielestä) :) Nyt yritän kuitenkin taas herättää blogia eloon ja se tehdäänkin näyttelypostauksen muodossa jossain ensi viikon paikkeilla. Kissat putsattiin keskiviikkona ja tänään pakkailtiin. Huomenna nokka kohti Luleåta, jossa Norrskenskatten järjestää kaksipäiväisen näyttelyn. Tikru ja Bond osallistuvat lauantain näyttelyyn. Hieman jänskättää miten pojilla menee, kun edellisestä kerrasta on jo niin paljon aikaa. No, toivotaan parasta!

Kuopio 7.-8.12.13, Kissanäyttely

Ilmoittauduimme Kuopion näyttelyyn aikapäiviä sitten ja kutsu tuli postissa viikko sitten. Kissat pesimme tutulla tavalla torstaina, samana päivänä pakkasimme myös kamppeet kasaan. Tikrun pesu meni yllättävän hyvin, mutta Bond naukui kuin viimeistä päivää. Sillä on tietysti myös paksumpi ja pitempi turkki, joten pesu vie enemmän aikaa sen kuin Tikrun kohdalla. Saimme kuitenkin molemmat kissat näyttelykuntoon. 

Käytimme nyt toista kertaa Groomer's Goopia Bondille. Hieroimme sitä kauluriin, hännän tyveen ja vatsaan. Annoimme sen vaikuttaa n. vartin. Tällä kertaa meillä oli suuria vaikeuksia saada hoitoaine irti Bondin turkista; en tiedä, oliko Groomer's:lla jotain tekemistä asian kanssa. Turkin kuivuminen myös kesti, sillä minulla ei ole hermoja föönata turkkia kuivaksi. 

Ilmoittauduimme vain yhdelle päivälle, koska Tikru ei tässä kahdeksannessa luokassa voi edetä yhtään sen pidemmälle Suomen näyttelyissä. Suunnitelmissa on siis käydä seuraavaksi Tikrun kanssa Ruotsin puolella. Bond taas saisi viimeisen serttinsä luokassa 10 Kuopiossa ja koska TICA ei vieläkään ole lähettänyt meille sukutaulua, ei Bond tällä hetkellä voi FIFe:n näyttelyissä edetä tämän pidemmälle. Kuopion näyttelyt oli myös merkitty kestämään molempina päivinä kuuteen, mikä tuntui hieman liian hurjalta Tikrun kannalta. Kotimatka olisi myös ollut raskas. Yksi päivä sai siis riittää.

Pakkasimme kamppeet ja kissat autoon itsenäisyyspäivänä ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka kesti kuutisen tuntia parin tauon kera. Kissat pärjäsivät taas mainiosti ja kiittelin useampaan otteeseen onneani, kun molemmat ovat niin loistavia automatkustajia. Perillä Kuopiossa harjasimme illalla vielä kissojen hampaat, harjasimme molemmat sekä puhdistimme nenän, silmät ja korvat. Yö sujui rauhallisesti (verrattuna Seinäjoen reissuun), mutta minä en jostain syystä saanut unenpäästä kiinni millään. Ehkä se oli jännitystä? Tai mahdollisesti Memphisissä syöty myöhäinen hamppariateria plus kokis aiheuttivat unettomuutta. Who knows.

"Vihdoin saa luvan kanssa makoilla sängyllä!"

Aamulla olimme yllättävän pirteinä kaikki ja aamiaisen jälkeen lähdimme Musti ja Mirri areenalle. Valkoinen lumipeite oli peittänyt Kuopion ja liukasta oli. Kännykän navigaattori hieman sekoili, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kuopion näyttelyssä oli ennaltamäärätyt paikat, joten siinä mielessä eläinlääkärintarkastukseen ei ollut mikään kiire. Olimme kuitenkin paikalla heti seiskan jälkeen. Eläinlääkärintarkastus meni molempien osalta hyvin, minä vähän sekoilin lappujen kanssa. Seuraavana vuorossa oli tietysti häkkien sisustaminen, joka sujuukin jo rutiinilla. 

Tikrun tuomariksi oli merkitty puolalainen Marek Chadaj ja Bondille ruotsalainen Mats Askett. Huomasimme, että Tikru tuomaroitaisiin jo kolmantena, mikä tuolloin tuntui helpotukselta. Tikru ei kuitenkaan millään meinannut rauhoittua häkkiinsä ja ulisi ja huusi minkä kerkesi. Eläinlääkärintarkastus venyi ja samalla myös tuomaroinnin aloittaminen. Kun kaikki lopulta oli valmista, tuli Tikrun vuoro kuin puun takaa kun yksi bengaleista oli jättänyt tulematta paikalle. Sieppasimme Tikrun kantokoppaan ja veimme sen vähän sivummalle. Tikrun vuoro tuli kuitenkin odotettua nopeammin ja isäntä joutui kiskomaan bengalin kopasta hieman nopeammin kuin oli hyväksi. Mouruaminen kuulosti pahaenteiseltä. Minä nappasin kopan mukaani ja yritin valokuvata tuomarointia. Tikru urisi, mutta antoi (yllättävää kyllä), Chadajn nostaa itsensä ilmaan. Isäntä piti varmuuden vuoksi kiinni etutassuista. Arvostelusetelin kirjoittamisen aikana Tikru urisi ja koitti päästä karkuun. Chadaj epäili, että Tikrulla oli huono päivä lumisateen takia (kyllä, siitä se varmasti johtui), eikä sitten kutsunut enää TP:en. Muuten kyllä tykkäsi Tikrusta. Sertti siis tuli! Ensimmäistä kertaa saimme myös kuulla, että Tikru on vielä aika nuori ja että sen (liian) suuret korvat voivat vielä asettua paremmin päähän. Tikru saattaa siis vielä kasvaa korviinsa sopivaksi :D

Edellisessä kuvassa Tikrun tuomaroinnin parasta antia. Muut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Ilme on kyllä bengalilla sellainen, että nyt otan hatkat ja äkkiä, kaikkeen sitä joutuukin. 

Tikrun urakka oli siis ohi äkkiä ja sillä oli edessä pitkä häkkirupeama. Se nukahti häkkiin ja rapisevaan tunneliin, jonka otimme mukaan kotoa turvaa antamaan. Seuraavaksi aloimmekin sitten kytätä Bondin vuoroa. 

Paikalla ei ollut niin paljon ihmisiä (vieraita) kuin Kempeleen ja Seinäjoen näyttelyissä. Blogimaailmasta tuttu kasvo löytyi joukosta. On aina mukava jutella muiden kissaihmisten kanssa :) Uteliaita pyöri Tikrun ympärillä, lähinnä sen takia, että haluttiin tietää mistä tuo kovaääninen naukuminen lähtee. Tästähän se, myönsimme noloina. Puolustukseksi täytyy sanoa, että myös pari muuta itämaista (niiden joukossa myös yksi toinen bengali) pitivät aika metakkaa. Meidän oli lopulta pakko laittaa Tikru valjaisiin ja ottaa se ulos häkistä. Se puski meitä molempia kiitollisena ja kehräsi vuoroin minun ja isännän sylissä. Samalla tarkkailtiin ympäristöä uteliaana. 

Käytimme myös Bondia ulos häkistä harjattavana ja puunattavana. Kun ennen Bondia oli jäljellä enää pari kissaa, veimme Bondin tuomaripöydän liepeille. Annoin sen hieman tunnustella ympäristöä, jotta pahin jännitys ja jäykkyys katoaisi. Kun tuli Bondin vuoro, antoi se kiltisti minun ottaa itsensä näyttelyasentoon. Se ei ollut ihan niin jäykkänä kuin Lone Lundin käsittelyssä Seinäjoella, mutta hieman ujona kuitenkin. Askett kehui Bondia "mukavaksi nuoreksi herraksi", joka on nuoreen ikänsä nähden jo hyvin kehittynyt. Viiksityynyjen pitäisi vielä olla isommat, mutta ne kuulemma voivat vielä kasvaa. Sertti ja samalla valmistuminen oli fakta, mutta Askett kutsui Bondin samalla myös VP-valintaan. Katsoin mieheen hämmentyneenä ja kysyin, että mitä, nyt hetikö? Hän naurahti ja sanoi, että kyllä, nyt heti. Bond sijoittui toiseksi valinnassa, jossa kissoja oli kolme. Ehdin jo hetken luulla, että Bond voitti, mutta sitten takavasemmalta ilmestyikin kolmas raggis :D Askett kehui sen turkkia kilpailun parhaimmaksi raggis-turkiksi ja siksi se vei voiton. Bond hoiti homman hienosti ja innostui jopa seuraamaan Askettin heiluttelemaa lelua. Kuopiossa oli yhteensä kuusi Bondin kanssa samaan väriryhmään kuuluvaa kissaa, joten toinen sija ei ollut yhtään hassumpi :)

Bond oli siis todella reippaana ja ansaitsi leponsa. Se rauhoittui heti häkkiinsä ja nukkui suurimman osan ajasta. Lehmän hermot, siis. Uskalsimme jättää myös Tikrun hetkeksi omaan rauhaansa ja kävimme syömässä. Kiertelimme myös näyttelyalueella ja ihailimme muita kissoja. Tässä joitakin suosikkeja:

Paikalla oli siis taas todellisia komistuksia ja kaunottaria. Tämä kissarotujen kirjo hämmästyttää minua edelleenkin.

Näyttely päättyi vähän ennen kuutta. Hotellilla kissoilla oli vauhti päällä pitkän häkissä istumisen jälkeen. Olo oli helpottunut, sillä tämä näyttely oli kestänyt paljon pidempään kuin edelliset. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoite saavutettiin; molemmat saivat sertit ja Bond valmistui. 

Aamulla lähdimme liikkeelle jo yhdeksän maissa ja kotona olimme kolmen aikaan. Vielä pitäisi pyykätä ja desinfioida, mutta nämä jääkööt ensi viikkoon. Ruusukkeet on kuitenkin kiinnitetty omille paikoilleen, niistä kuvatodistetta myöhemmin. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä ja suunnittelemmekin jo seuraavaa näyttelykertaa :)

Loppuun vielä kuva janoisesta Bondista:

Ruusukkeet

Seinäjoen näyttelyn myötä saimme neljä ruusuketta lisää kisujen voitokkaaseen riviin. Kiinnitys on ollut hieman ongelmallista sillä maalarinteippi on liian heikkoa, eikä sinitarrakaan meinaa pysyä paikoillaan. Järeämpi teippi taas repii takapaperin jos ruusukkeiden paikkaa haluaa muuttaa. Ruusukkeiden esillepano on siis vielä kehitysvaiheessa.

On ne hienoja! Ei voi muuta kuin ihailla aina ohi kävellessä. Esittelimme niitä kissoillekin, mutta ilmeet olivat sellaiset "ei voisi vähempää kiinnostaa." Niinhän se tietysti on, että kissalle on yksi ja sama käydäänkö näyttelyissä vai ei. Meille näyttelyistä on tullut mukava harrastus, joissa on kiva käydä esittelemässä omia komeita kisujamme :)

Seinäjoki 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 2.päivä

Sunnuntai valkeni pirteämmissä merkeissä kuin lauantai, sillä myös Tikrua ilmeisesti väsytti edellisen yön valvominen. Aamiaisen jälkeen kaikki kimpsut ja kampsut autoon, avainkortit respaan ja nokka kohti Ravikeskusta. 

Eläinlääkäritarkastuksen saimme hypätä yli, sillä eläinlääkäri oli lauantaina merkinnyt myös sunnuntain kutsumme. Saimme siis kissat nopeasti häkkeihin. Tikru oli lauantaina onnistunut pissimään osan alustastaan, joten tilalla oli viltti. Pesu hotellin lavuaarissa ei nimittäin riittänyt poistamaan hajua. Omaan nenään haju ei tuntunut, mutta Tikru oli vähän toista mieltä. 

Bond rauhoittui normaaliin tapaansa häkkiin, mutta Tikrua hermostutti. Isäntä jo mietti, ettei vie kissaa tuomarille lainkaan. Ehdotin sitten valjastelua. Kaksikko kävelikin pian yläkatsomossa penkkiriviä edestakaisin ja Tikru oli kuin eri kissa. Tästä voimme päätellä, että aktiivisena rotuna, bengali kyllästyy liian pitkästä häkkioleskelusta. Yksi päivä vielä menee, mutta toisena päivänä alkaakin jo tökkiä. 

Seuraavissa kuvissa on vauhtia ja vilskettä kun Tikru innostui uudesta (rajoitetusta) vapaudestaan. 

Tikru jäi yläkertaan ravaamaan eestaas ylimmällä penkkirivillä isännän kanssa kun taas minä menin alakertaan valmistelemaan Bondia esittelyyn. Bond tuli itse häkistä ulos, mutta olikin sitten pelokkaana kaikista äänistä ja ohi ryntäävistä ihmisistä. Silittelin ja rauhoittelin. 

Bondin sunnuntainen tuomari oli Lone Lund, joka piti yllä hyvää tahtia ja pian olikin Bondin vuoro. Tuomareiden pöydät oli Seinäjoella aika huonosti järjestelty. Tila tuntui ahtaalta ja sen lisäksi lähellä oleskeli ihmisiä, joilla ei edes ollut kissaa. Jouduin siis hieman kiemurtelemaan pelokas Bond sylissäni. 

Pöydälle laskettaessa Bond jähmettyi täysin, mutta antoi kuitenkin nostaa ylös ja silittää. Minä sain noottia kaulurin lyttäämisestä, mikä oli hyvä huomio ja jotain, mitä minun täytyy jatkossa ajatella. Ragdollillahan on siis kauluri, joka täytyy pöyhiä esittelyä varten. Kissan pää näyttää kuulemma pitkältä jos kaulurin litistää. Bondia sanottiin taas ujoksi, mutta myös lupaavaksi. Myös Lund sanoi, että Bond on vielä hyvin nuori ja kehittymässä. Lund ei valinnut Bondia TP:hen koska sillä oli ”sunnuntai-ilme”. Syynä oli kuitenkin varmaan juuri Bondin nuoruus. Lund työnsi siis Bondin takaisin minun luo. Ja kun sanon työnsi, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kissa oli tässä vaiheessa niin tiukalla kerällä, ettei jalkoja edes näkynyt. Nostin kerän pöydältä ja vein takaisin häkkiin. Urakka oli Bondin osalta ohi. 

Bondin kohdalla meidän täytyy vielä harjoitella esiintymistä. Sitä täytyy myös alkaa käyttämään enemmän ihmisten ilmoilla, myös meluisissa paikoissa, jotta se tottuisi hälinään. Harmittelin sitä, että Kempeleessä Bondilla sujui päivä niin hyvin, mutta Seinäjoella otettiinkin takapakkia. No, harjoittelua harjoittelua.

Bondin esittelyn jälkeen menin takaisin yläkertaan. Katselin ensin yläriveille, josko bengali ja isäntä olisivat vielä siellä, mutta katse kääntyi pian tuomari Stephe Bruinin suuntaan. Tikruhan se siellä pöydällä urisi. Nappasin äkkiä mukaan kantokopan ja menin istumaan eturiviin, lähelle miestäni ja Tikrua. Myöhemmin sain kuulla, että bengali oli ollut mitä rennoin juuri ennen esittelyä, mutta sinne päästyään oli urina taas alkanut. Kaikesta huolimatta Bruin halusi Tikrun TP:hen, mutta mieheni päätti jättää tämän väliin. Bruin näytti yllättyneeltä. Pyysi kuitenkin tulemaan takaisin TP:n jälkeen kuulemaan vinkkejä kissan hallitsemiseen. 

Arvosteluseteli ylisti Tikrun ulkonäköä, mikä oli aivan päinvastaista kuin edellisen päivän arvio. Mielipiteet siis ilmeisesti eroavat tuomareiden välillä rajustikin. Oli miten oli, niin hoiti mieheni tilanteen hyvin eikä Tikrun urina kuitenkaan muuttunut sähinäksi. Oli myös onni, että tuomarina oli taas näin ymmärtäväinen ihminen. Tikru sai siis ensimmäisen serttinsä luokassa 8! 

Emme esittelyn jälkeen vieneet Tikrua häkkiin vaan talutimme sitä katsomossa. Tiikeri onnistui kietoutumaan metaliseen tuoliin joka kaatui ryminällä. Minä rauhoittelin kissaa häpeissäni. Tikrun ääni raikasi muutenkin katsomossa ja vähän tuli mietittyä, että kuinka paljon sitä häiritsikään muita läsnäolijoita. Menimme juttelemaan Bruinille kera Tikru TP:n jälkeen. Hän antoi hyviä vinkkejä ja Tikru antoi hänen jopa nostaa itseään. Sähisi sitten kyllä perään :D Tästä lähtien kissaa täytyy kieltää sen naukuessa huomionhakuisesti. Meidän täytyy myös olla entistä jämäkämpiä. Bruin oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen :)

Paneelin ajaksi suljimme molemmat kissat takaisin häkkeihinsä. Bond oli nimittäin myös käynyt hieman valjastelemassa. Tässä muutama kuva paneelista:

Toisessa kuvassa Bondin arvostellut Lone Lund. Paneelin seuraaminen olisi varmasti mukavampaa jos oma kissa joskus pääsisi sinne. Tikrun kohdalla se olisi luultavasti hermoja raastavaa. Paneelin jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotia kohti. 

Olimme hyvissä ajoin kotona ja kissat nukkuivat yönsä hyvin. Maanantaiaamu meni uutta käytäntöä opetellessa, eli Tikrun kieltämisessä kun se naukuu turhanpäiten. Bruin kylläkin sanoi, ettei kissaa saa aivan lannistaa, mutta on hieman hankalaa erotella turha ja hyödyllinen naukuminen. Bengali nimittäin kommunikoi äänellään. Tikru naukuu kun se on tyytymätön, iloinen, käy vessassa, syö, pesee itseään jne. Erotamme jo nyt hyväntahtoisen naukaisun ja urinan huomionhakuisesta. Sana "Ei" tulee varmasti kulumaan loppuun meidän huushollissa. 

Seinäjoki, 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 1.päivä

Seinäjoen näyttelystä kotiuduttiin suhtkoht inhimilliseen aikaan sunnuntai-iltana. On aika tiivistää kokemus. Jaan postaukseni lyhyempiin kokonaisuuksiin. Tässä ensimmäisessä käsittelen ensimmäistä näyttelypäivää, eli lauantaita. 

Tie näyttelyihin alkoi tuttuun tapaan pesulla ja puunaamisella. Torstaina pesimme molemmat kotona. Bondista lähti taas mitä surkeimpia ääniä, Tikru oli urheana. Pesun lisäksi putsattiin nenä ja silmät sekä harjattiin hampaat. Molempien turkki tietysti harjattiin. 

Perjantaina lähdimme ajamaan Seinäjokea kohti iltapäivällä. Kissat osoittivat taas olevansa mahtavia automatkaajia, sillä kumpikaan ei pukahtanutkaan viiden tunnin ajomatkalla kertaakaan. Olimme suunnitelleet pysähtyvämme jollekin taukopaikalle käyttämään kissat vessassa, mutta koska molemmat nukkuivat koko matkan, emme nähneet tarvetta tälle. Viimeiset 20 minuuttia Bond kylläkin innostui naukumaan, mutta sinnitteli hotellille asti. 

Perjantain ja lauantain välinen yö meni unettomissa merkeissä. Tikru oli ylienerginen vietettyään viisi tuntia kopassa autossa ja naukui ja ravasi eestaas huoneessa. Hermot olivat kireällä itse kullakin. Nukuttua tuli ehkä pari tuntia, joten aamulla olo ei ollut mitä parhain. Tikru sai pari vihaista mulkaisua meiltä. Toisaalta, ymmärtäähän sen, että kissa on täynnä virtaa oltuaan niin kauan aikaa liikkumatta. Kävi mielessä, että pidemmillä reissuilla kannattaisi ehkä jaloitella kissojakin kesken matkan vaikka olisivatkin ihan hiljaa ja rauhassa. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja kissat autoon ja suuntasimme Seinäjoen Ravikeskukseen. Matka kesti vain joitakin minuutteja ja pian jonotimmekin eläinlääkärintarkastukseen. Siellä oli meitä muitakin ja jonottaminen kesti vähän pidempään kuin Kempeleessä. Bondia ei meinannut taas millään saada ulos kopasta ja Tikru oli äänekkäänä. Tikrulle etsimme nurkkapaikan, jotta häiriötekijöitä olisi vain yksi. Sisustimme ensin Tikrun häkin. Lisäyksenä verhoihin oli kattoverho, jolla saa myös peitettyä häkin etuosan. Lisäksi äitini ompeli meille pöydän alaosan peittävän verhon, jolla saimme tavaramme piiloon sekä pienen verhon, joka peitti kissan vessan. Alkoi viimeksi säälittää se yksityisyyden puute, joten tuo oli arvokas lisä häkkiin. Lisäksi molempiin häkkeihin laitettiin "Älä käpälöi!"-kyltit.

Toivon, että ihmiset noudattivat kylttiä. Tikru ei kylläkään tehnyt niin, sillä kyltti piti käpälöidä irti. Bond yritti samaa, mutta ei onnistunut yhtä hyvin kuin Tikru. 

Tikru rauhoittui nopeasti nukkumaan, mikä ei tietysti ole ihme ottaen huomioon sen öisen valvomisen. Bond otti myös rennosti. Ravikeskus oli jaettu kahtia kategorioiden mukaan: Mieheni oli Tikrun kanssa yläkerrassa, jonne siis oli sijoitettu kategoriat III ja IV. Minä taas olin alakerrassa Bondin kanssa, eli kategorioiden I ja II kanssa. Bondin tuomaroisi ensimmäisenä Veikko Saarela ja Tikrun Charles Spijker. Arvosteluiden alku venyi puolella tunnilla ja minä ravasin kahden kerroksen väliä. Kävi lopulta niin, että Tikrun vuoro osui hyvissä ajoin ennen Bondin aikaa, joten autoin miestäni Tikrun esittelyssä. 

Tikru panikoi heti kun se otettiin ulos häkistä. Istuimme hieman ylemmäs penkkirivillä ja rauhoittelimme bengalia. 

Esittely meni hyvin. Tikru antoi tuomarin koskea itseensä ja jopa nostaa (vain pieni naukaisu tässä vaiheessa). Lelulle taas sähähdettiin. Spijker antoi Tikrulle sertin, eli bengali nousi luokkaan 8! Arvostelusetelissä Spijker mainitsi Tikrulla olevan hyvä ruokahalu, mikä jäi mietityttämään. Eihän Tikru kuitenkaan lihava ole? Kommentit olivat suunnilleen samat kuin Kempeleessä Satulla, eli turkin pohjaväri voisi olla vaaleampi jotta täplät ja rusetit tulisivat paremmin näkyviin ja korvat ovat hieman liian isot. Sertti kuitenkin tuli! Tikru nukahti häkkiinsä, mikä oli meille helpotus, sillä saatoimme molemmat keskittyä nyt Bondiin.

Bond ujosteli aivan kamalasti ja sitä oli vaikea saada ulos häkistään. Se kiemurteli ja huusi niinkuin olisin sitä jotenkin satuttanut. Hyssyttelyä ja rauhoittelua ja sitten jännittyneenä Saarelan eteen. Olimme seuranneet hänen aiempaa arvosteluaan, jossa hän sanoi, että suutahti jos näki kissalla rähmää silmissä. Tarkistimme Bondin silmät useampaan otteeseen :D Saarela sanoi, että Bond ei ollut vielä täysin kehittynyt ja että se on aika nuori. Leuka ei ollut vielä tarpeeksi vahva ja selän läiskä oli liian tumma. Toisaalta, Bondilla oli hieno turkki ja hyvä ruumiinrakenne. Ujoksi myös haukuttiin. Sertti kuitenkin tuli ja kutsu TP:hen, mikä tuli yllätyksenä kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen. Toisaalta, myös Kempeleessä Bondista sanottiin, että se on lupaava. Se on vain vielä hieman liian nuori pääsemään tämän korkeammalle. Saarelakin kuitenkin pohdiskeli, että Bondin leuka luultavasti vielä kehittyy.

TP:ssä oli Bond, norjalainen metsäkissa sekä toinen ragdoll. Metsäkissa sähähti Bondille ja Bond sähähti takaisin. Yritin epätoivoisesti etsiä sellaisen kulman, jossa kissat eivät olisi kasvot vastakkain, mutta epäonnistuin. Bond pysyi kuitenkin minulla otteessa. Metsäkissan omistaja katsoi minua ja Bondia ja sanoi kysyvästi ”Kastraattiurokset?” Katsoin häneen hämmentyneenä ja vastasin yksinkertaisesti ”joo”. Saarela taisi kuulla naisen kommentin, sillä sutkautti heti, että naaraat ovat matkalla. Saarela kehui, että kissa on edustavampi nyt kuin pöydällä. Niin, tällä kertaa se ei ollut unessa. TP:ssä Bond jäi lopulta kolmanneksi ja huokailinkin, että Bondin kohtalo on ottaa pronssia TP-valinnoissa. No, kyllä se vielä siitä. TP:n jälkeen myös Bond pääsi lepäilemään ja nukahtikin melkein heti häkkiinsä. 

Ruusukkeet haimme alakerrasta. Tikrun kolmas ruusuke luokassa 10 oli Premier-ruusuke, ja kuvasi sitä, että Tikru pääsi luokkaan 8. Luokka on ”Premier” ja siihen pääsee jos on luokassa 10 saanut kolme CAP-serttiä kolmelta eri tuomarilta. Olimme todella ylpeitä, vaikka jonkun korkeammalle päässeen mielestä iloitsemme varmaankin ihan liikaa. Jostain sitä täytyy kuitenkin aloittaa :) 

Lauantain näyttely kesti puoli kuuteen asti. Poikien esittelyt olivat ohi iltapäivän puolella ja saatoimme itsekin rentoutua. Kävimme syömässä Ravikeskuksen kahviossa ja ruoan jälkeen alkoikin sitten väsyttää. Edellisen yön unettomuus alkoi painaa todenteolla. Urheasti vedimme kuitenkin päivän läpi, myös kissat pärjäsivät hienosti. Palasimme hotellille ja kissat jäivät huoneeseen lepäilemään ja syömään. Itse menimme myös syömään. Yö sujui rauhallisesti Bondin nukkuessa minun jalkopäässäni ja Tikrun kopassaan. Seitsemän tunnin yöunet eivät ole koskaan tuntuneet niin hyvältä!

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä sunnuntain näyttelypäivä. 

Seuraavana Seinäjoki

Saimme tietää, että sekä Tikru että Bond pääsivät mukaan molemmille päiville Seinäjoen näyttelyyn. Perjantaina me kaikki neljä siis suuntaamme etelää kohti! Tällä viikolla luvassa on paljon kauneudenhoitoa ja esittelyasennon harjoittelua. Ihanaa päästä taas näyttelyttämään karvapallojamme!

Retkituolit

Edellisestä näyttelystä viisastuneina päätimme hankkia itsellemme istuimet näyttelypäivää varten. Jostain syystä kaupat näyttivät tyhjentyneen retkituoleista, ehkäpä se kesä sitten on jo ohi. Lopulta löysimme kuitenkin sopivat istuimet.

Ainoa kriteeri tuoleille oli tietysti kokoontaitettavuus, mutta näin mukavana lisänä on myös pidike juomapullolle. Stereotyyppisesti punainen tuoli on minun ja musta toisen puoliskoni. Minä sain sitten päähäni ottaa kuvat tuoleista kera kissojen. Se meni näin hienosti:

Bond oli taas vähän hitaampana, mutta Tikrulla ei kärsivällisyys riittänyt ollenkaan, kuten kuvasta näkyy. Lohdutimme kuitenkin poikia sanomalla, etteivät tuolit heitä varten olekaan.