torstai 3. lokakuuta 2013

Seinäjoki, 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 1.päivä

Seinäjoen näyttelystä kotiuduttiin suhtkoht inhimilliseen aikaan sunnuntai-iltana. On aika tiivistää kokemus. Jaan postaukseni lyhyempiin kokonaisuuksiin. Tässä ensimmäisessä käsittelen ensimmäistä näyttelypäivää, eli lauantaita. 

Tie näyttelyihin alkoi tuttuun tapaan pesulla ja puunaamisella. Torstaina pesimme molemmat kotona. Bondista lähti taas mitä surkeimpia ääniä, Tikru oli urheana. Pesun lisäksi putsattiin nenä ja silmät sekä harjattiin hampaat. Molempien turkki tietysti harjattiin. 

Perjantaina lähdimme ajamaan Seinäjokea kohti iltapäivällä. Kissat osoittivat taas olevansa mahtavia automatkaajia, sillä kumpikaan ei pukahtanutkaan viiden tunnin ajomatkalla kertaakaan. Olimme suunnitelleet pysähtyvämme jollekin taukopaikalle käyttämään kissat vessassa, mutta koska molemmat nukkuivat koko matkan, emme nähneet tarvetta tälle. Viimeiset 20 minuuttia Bond kylläkin innostui naukumaan, mutta sinnitteli hotellille asti. 



Perjantain ja lauantain välinen yö meni unettomissa merkeissä. Tikru oli ylienerginen vietettyään viisi tuntia kopassa autossa ja naukui ja ravasi eestaas huoneessa. Hermot olivat kireällä itse kullakin. Nukuttua tuli ehkä pari tuntia, joten aamulla olo ei ollut mitä parhain. Tikru sai pari vihaista mulkaisua meiltä. Toisaalta, ymmärtäähän sen, että kissa on täynnä virtaa oltuaan niin kauan aikaa liikkumatta. Kävi mielessä, että pidemmillä reissuilla kannattaisi ehkä jaloitella kissojakin kesken matkan vaikka olisivatkin ihan hiljaa ja rauhassa. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja kissat autoon ja suuntasimme Seinäjoen Ravikeskukseen. Matka kesti vain joitakin minuutteja ja pian jonotimmekin eläinlääkärintarkastukseen. Siellä oli meitä muitakin ja jonottaminen kesti vähän pidempään kuin Kempeleessä. Bondia ei meinannut taas millään saada ulos kopasta ja Tikru oli äänekkäänä. Tikrulle etsimme nurkkapaikan, jotta häiriötekijöitä olisi vain yksi. Sisustimme ensin Tikrun häkin. Lisäyksenä verhoihin oli kattoverho, jolla saa myös peitettyä häkin etuosan. Lisäksi äitini ompeli meille pöydän alaosan peittävän verhon, jolla saimme tavaramme piiloon sekä pienen verhon, joka peitti kissan vessan. Alkoi viimeksi säälittää se yksityisyyden puute, joten tuo oli arvokas lisä häkkiin. Lisäksi molempiin häkkeihin laitettiin "Älä käpälöi!"-kyltit.





Toivon, että ihmiset noudattivat kylttiä. Tikru ei kylläkään tehnyt niin, sillä kyltti piti käpälöidä irti. Bond yritti samaa, mutta ei onnistunut yhtä hyvin kuin Tikru. 

Tikru rauhoittui nopeasti nukkumaan, mikä ei tietysti ole ihme ottaen huomioon sen öisen valvomisen. Bond otti myös rennosti. Ravikeskus oli jaettu kahtia kategorioiden mukaan: Mieheni oli Tikrun kanssa yläkerrassa, jonne siis oli sijoitettu kategoriat III ja IV. Minä taas olin alakerrassa Bondin kanssa, eli kategorioiden I ja II kanssa. Bondin tuomaroisi ensimmäisenä Veikko Saarela ja Tikrun Charles Spijker. Arvosteluiden alku venyi puolella tunnilla ja minä ravasin kahden kerroksen väliä. Kävi lopulta niin, että Tikrun vuoro osui hyvissä ajoin ennen Bondin aikaa, joten autoin miestäni Tikrun esittelyssä. 

Tikru panikoi heti kun se otettiin ulos häkistä. Istuimme hieman ylemmäs penkkirivillä ja rauhoittelimme bengalia. 





Esittely meni hyvin. Tikru antoi tuomarin koskea itseensä ja jopa nostaa (vain pieni naukaisu tässä vaiheessa). Lelulle taas sähähdettiin. Spijker antoi Tikrulle sertin, eli bengali nousi luokkaan 8! Arvostelusetelissä Spijker mainitsi Tikrulla olevan hyvä ruokahalu, mikä jäi mietityttämään. Eihän Tikru kuitenkaan lihava ole? Kommentit olivat suunnilleen samat kuin Kempeleessä Satulla, eli turkin pohjaväri voisi olla vaaleampi jotta täplät ja rusetit tulisivat paremmin näkyviin ja korvat ovat hieman liian isot. Sertti kuitenkin tuli! Tikru nukahti häkkiinsä, mikä oli meille helpotus, sillä saatoimme molemmat keskittyä nyt Bondiin.



Bond ujosteli aivan kamalasti ja sitä oli vaikea saada ulos häkistään. Se kiemurteli ja huusi niinkuin olisin sitä jotenkin satuttanut. Hyssyttelyä ja rauhoittelua ja sitten jännittyneenä Saarelan eteen. Olimme seuranneet hänen aiempaa arvosteluaan, jossa hän sanoi, että suutahti jos näki kissalla rähmää silmissä. Tarkistimme Bondin silmät useampaan otteeseen :D Saarela sanoi, että Bond ei ollut vielä täysin kehittynyt ja että se on aika nuori. Leuka ei ollut vielä tarpeeksi vahva ja selän läiskä oli liian tumma. Toisaalta, Bondilla oli hieno turkki ja hyvä ruumiinrakenne. Ujoksi myös haukuttiin. Sertti kuitenkin tuli ja kutsu TP:hen, mikä tuli yllätyksenä kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen. Toisaalta, myös Kempeleessä Bondista sanottiin, että se on lupaava. Se on vain vielä hieman liian nuori pääsemään tämän korkeammalle. Saarelakin kuitenkin pohdiskeli, että Bondin leuka luultavasti vielä kehittyy.

TP:ssä oli Bond, norjalainen metsäkissa sekä toinen ragdoll. Metsäkissa sähähti Bondille ja Bond sähähti takaisin. Yritin epätoivoisesti etsiä sellaisen kulman, jossa kissat eivät olisi kasvot vastakkain, mutta epäonnistuin. Bond pysyi kuitenkin minulla otteessa. Metsäkissan omistaja katsoi minua ja Bondia ja sanoi kysyvästi ”Kastraattiurokset?” Katsoin häneen hämmentyneenä ja vastasin yksinkertaisesti ”joo”. Saarela taisi kuulla naisen kommentin, sillä sutkautti heti, että naaraat ovat matkalla. Saarela kehui, että kissa on edustavampi nyt kuin pöydällä. Niin, tällä kertaa se ei ollut unessa. TP:ssä Bond jäi lopulta kolmanneksi ja huokailinkin, että Bondin kohtalo on ottaa pronssia TP-valinnoissa. No, kyllä se vielä siitä. TP:n jälkeen myös Bond pääsi lepäilemään ja nukahtikin melkein heti häkkiinsä. 

Ruusukkeet haimme alakerrasta. Tikrun kolmas ruusuke luokassa 10 oli Premier-ruusuke, ja kuvasi sitä, että Tikru pääsi luokkaan 8. Luokka on ”Premier” ja siihen pääsee jos on luokassa 10 saanut kolme CAP-serttiä kolmelta eri tuomarilta. Olimme todella ylpeitä, vaikka jonkun korkeammalle päässeen mielestä iloitsemme varmaankin ihan liikaa. Jostain sitä täytyy kuitenkin aloittaa :) 

Lauantain näyttely kesti puoli kuuteen asti. Poikien esittelyt olivat ohi iltapäivän puolella ja saatoimme itsekin rentoutua. Kävimme syömässä Ravikeskuksen kahviossa ja ruoan jälkeen alkoikin sitten väsyttää. Edellisen yön unettomuus alkoi painaa todenteolla. Urheasti vedimme kuitenkin päivän läpi, myös kissat pärjäsivät hienosti. Palasimme hotellille ja kissat jäivät huoneeseen lepäilemään ja syömään. Itse menimme myös syömään. Yö sujui rauhallisesti Bondin nukkuessa minun jalkopäässäni ja Tikrun kopassaan. Seitsemän tunnin yöunet eivät ole koskaan tuntuneet niin hyvältä!

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä sunnuntain näyttelypäivä. 

2 kommenttia:

rouva.kisumirri kirjoitti...

Nämä näyttely postaukset on niin jännittäviä. Oman kanssa sitten joulukuussa ekan kerran :)

Maria kirjoitti...

Hyvä, että oma ja kissojen jännitys välittyy näissä teksteissä :) Lisää luvassa piakkoin.