TICA

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti vihdoin ja viimein kirje Amerikasta. Sisältä löytyi laminoitu sukupuu, pari kopiota tästä sekä kuitti. Eli PayPalin käyttö kannatti! Kirje oli lähtenyt matkaan heti seuraavana päivänä siitä kun kirjoitimme ja sanoimme, että maksu on suoritettu. Tätä ennen kirjoittelimme molemmat viikon jos mihinkin osoitteeseen, mutta lopulta löytyi sitten oikea osoite. Ihmeteltiin vaan, miksei kukaan vastannut meille niistä muista osoitteista ja sanonut, että nyt tuli väärään paikkaan, mutta välitän eteenpäin tai että kirjoitapa tälle tyypille. No, oli miten oli, niin sukutaulu saapui kuitenkin turvallisesti perille.

Tänään lähetimme sukutaulun, transferin sekä maksukuitin Kissaliitolle. Kirje lähti liikkeelle kirjattuna. Sen pitäisi olla perillä perjantaina. Olisi hienoa jos tämä asia nyt järjestyisi, sitä on jo niin kauan aikaa vatvottu.

Me vietämme joulua vierailemalla molempien vanhempien luona sekä jouluaattona että -päivänä. Kissat tulevat mukaan juhlimaan. Kuusi tuotiin sisälle eilen ja Bond osoittaa sitä kohtaan hieman liialtikin kiinnostusta. Kuvia ei vielä ole montaa, mutta yksi salamalla otettu löytyi kamerasta:

Koska salamaa täytyi hämärässä käyttää on Bond nyt sitten punasilmäinen. Noh, mitäs pienistä. Otos kuitenkin kuvaa hyvin nykyistä tilannetta. Molemmat pojat juovat kuusen veden ja lisäksi Bond tiputtelee kuusenkoristeita iloisesti lattialle. Me vain rukoilemme, että kuusi pysyy pystyssä ryntäilykohtauksista huolimatta.

Kylässä

Sunnuntaina kävimme isännän vanhempien luona ja kissat pääsivät mukaan. Osku-kissa suljettiin makkariin kun pojat juoksentelivat ympäriinsä.

Ensimmäisellä visiitillä Tikru oli reagoinut toisen kissan hajuun. Häntä oli ollut pullonharjalla ja kun Bond oli sattunut väärään paikkaan väärään aikaan oli Tikru urissut myös sille. Nyt Tikru on kuitenkin tottunut Oskun hajuun ja on asunnossa melkein kuin kotonaan. Bond ei koskaan kummemmin reagoinutkaan. 

Ensimmäisessä kuvassa häntä ei enää ole niin pullonharjalla kuin hetkeä aiemmin. Olimme juuri päästäneet pojat kopasta ja jonkin aikaa haisteltiin ja ihmeteltiin. Sitten taas mentiin.

Tikru-dataaja iski taas. Molemmat taiteilivat jos missäkin; välillä ihan hirvitti. 

Olkkarissa poikia kiinnostivat viherkasvit, joita meiltä kotoa ei löydy. Muovikukkia on kyllä meilläkin jyrsitty. Oskun leluja löytyi yllättävistäkin paikoista ja ne kelpasivat myös meidän kisuillemme. 

Meille löytyi aarteiden kätköstä ragdoll-avaimenperä, joka näyttää pelottavan paljon Bondilta! Vertailu näiden kuvien avulla voi olla hankalaa, sillä Bondia potutti olla kuvattavana, minkä huomaa erityisesti viimeisestä kuvasta.

Makkarissa torkuttiin sängyllä. Tikru ei jälleen pitänyt siitä, että kuvasin ja se liukeni paikalta aika äkkiä. Bondin isot tassut korostuvat kuvissa; siitä tulee vielä iso kissa!

Tikru löysi myös kaksosensa makkarista. Tikrun mielestä (ilmeestä päätellen) voi kuitenkin olla vain yksi tiikeri:

Vierailun jälkeen ulkoilutimme kisuja Pikisaaressa. Tästä kuvia luvassa myöhemmin. 

Matkalaukku

Kävimme pyörähtämässä Helsingissä ja pakkailussa oli tietysti mukana pari kisulia, mites muutenkaan. Olen kirjoittamassa postausta Helsingin kissanäyttelystä, joten siitä myöhemmin lisää. 

Mysteeri

Olen miettinyt aina töistä tullessa, että miksi keittiön lavuaarin tulppa on joka kerta alhaalla, ts., asennossa, johon en sitä lähtiessäni jättänyt. Selvisi tämäkin mysteeri eilen:

Laatikkoleikki

Sitä tulee välillä ostettua kaikenlaisia leluja kissoilleen, jopa niitä vähän kalliimpiakin. Jokainen kissanomistaja kuitenkin tietää, että mikään ei voita sitä pahvilaatikkoa missä uusi lelu saapui. Tai meidän tapauksessa, kattilan sisältämä laatikko.

Leikki menee siis vähän tähän tapaan: Bond hyppää laatikkoon, käppäilee Tikrua päähän niin kauan aikaa, että bengali hermostuu ja hyökkäilee laatikon kimppuun. Käppäily jatkuu niin kauan aikaa, että laatikko lopulta menee kumoon ja myös Tikru pääsee käsiksi Bondiin.

"Kukkuu!"

Tätä leikkiä on meidän ihmistenkin hauska seurata.

Dataaja

Vietän välillä liikaakin aikaa koneen ääressä. Netin ihmeellinen maailma vain sisältää kaikkea mielenkiintoista. Kissoille tietokone on lähinnä lämmin alusta, jonka yli voi tassutella. Mitäs siitä jos tulee samalla sulkeneeksi pari ohjelmaa tai dokumenttia. Tässä postauksessa luvassa taas hieman vanhempaa materiaalia.

Tikrulla on tapana tassutella läppärin takaa kaataen samalla pöytälampun. Sitten se hyppää ikkunalaudalle vieden melkein verhon mukanaan. Pienempänä se myös innostui jyrsimään koneen näyttöä. 

Bond viis veisaa siitä, että eteen sattuu läppäri jos toinenkin. Se tassuttelee onnellisesti näppäimistön yli ja joskus jopa istahtaa sen päälle. Myös Bond on välillä nakertanut näyttöä. 

Molemmista kissoista on mukava seurata osoittimen liikkeitä näytöllä. Joskus on pakko päästä läpsäisemään tuota outoa nuolta. Molemmat ovat (minun tietääkseni) autuaan tietämättömiä siitä, millaisia kuvia niistä netistä löytyy ja mitä kaikenlaista niistä kirjoitellaan.

Einsteinit

Bengalia kuvaillaan erittäin älykkääksi kissaroduksi, mikä onkin käynyt meille selväksi tässä kuukausien aikana. Ei kestänyt esim. pitkään ennen kuin Tikru keksi miten saa kylppärin oven auki. Samalla periaatteella aukeavat myös makuuhuoneen ja työhuoneen ovet. 

Ragdollin rotukuvaus väittää, että rotu on säyseä ja länsimaisen rento. Koska Bond vielä on niin pienikin, en ikinä olisi uskonut, että se saisi yhtikäs mitään ovea auki. Tänä aamuna vain sitten kävikin niin, että Bond työhuoneen sijasta olikin aamulla makuuhuoneen ovella naukumassa. Karvapallo oli ilmeisesti hypännyt työpöydälle ja painanut ovenkahvan alas tassuillaan. Anteeksi, Bond, aliarvioin sinut. 

Loppuun vielä video poikien jo hieman vanhemmasta lempileikistä. 

Vessan siivous

Kun kaikessa täytyy olla mukana, ei kissan vessaakaan saa puhdistaa rauhassa. Projektina oli tehdä suursiivous ihan desinfioinnin merkeissä, mutta ensin näytti siltä, ettei hommasta oikein tule mitään.

"Ai, eikö tämä olekaan uusi makuupaikka?"

Bond päätti testata laatikkoa uutena makuualustana. Tikrun reaktio oli taas vaihteeksi välinpitämätön. Se lähtee harvoin mukaan Bondin höpötyksiin.

"Hei, mitä te teette?"

"Mitä kuvaamista tässä muka on?"

Loppujen lopuksi Bond oli pakko siirtää kylppärin ulkopuolelle ja nyt vessa on putipuhdas.

Mutta mitä tapahtui jouluna

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaamme taas Tikrun ja Bondin elämään. Jouluruoat on syöty ja seuraukset kärsitty, mutta haluan kuitenkin palata hetkeksi jouluun muutaman kuvan ja videon merkeissä. 

Joulu oli ensimmäinen molemmille kisuille ja kyllähän siinä riitti ihmettelemistä. Pelkäsimme aluksi, ettemme saa kissoja tottumaan toisiinsa jouluun mennessä, mutta huoli osoittautui turhaksi.

Joulukuusi herätti suurta kiinnostusta, eikä kuusiparasta ollut enää oikein mitään jäljellä joulun jälkeen. Tikrun ja Bondin suurinta huvia oli nimittäin juosta ympäri asuntoa jahdaten toisiaan ja tietysti reitin piti kulkea kuusen alta. Muutaman kerran myös kuusenvalot tarttuivat mukaan. Myös koristepallojen käppäily oli hauskaa. Yhtenä päivänä Tikru taas oli päättänyt muuttaa sisustusta ja kuusen koristenauha löytyi lattialta. 

Lahjaksi pojat saivat uuden lelun ja ruokaa. Uusi aktivointilelu miellytti erityisesti Bondia. Tikru on nykyään ihmeen aikuismainen eikä alun innostuksen jälkeen enää lähtenyt mukaan koko höpötykseen.

Joulu meni muuten ihan rauhallisesti. Suurinta iloa tuotti se, että pojat tulevat hyvin toimeen. Niiden juoksemista on mukava katsella. Hellyyttävintä on kun Bond puskee Tikrua ja Tikru innostuu putsaamaan Bondia.

Näin on siis joulu käsitelty (lyhyesti ja ytimekkäästi). Loppuun kuitenkin vielä vieraileva tähti Osku sekä video.

Tikru vs. Bond

Ilmojen halki käy Tikrun tie

Hoksasimme lopulta miten salamannopeista kissoistamme saa tarkkoja kuvia jopa ihan normi digikameralla. Ihan yksinkertaista asetusten säätämistä. Ja eikun Tikrua hyppyyttämään. 

Tämän päivän otokset ovatkin sitten astetta mielenkiintoisempia:

"Mä putoan..."

Teräsmies pelastaa!

Kukas se siinä roikkuu kaapinkahvasta?

Liimattuna oveen

Pomppiminen vaati lievästi sanottuna pientä suostuttelua ja eilen se ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Tikru taisi tietää, että sitä kuvataan, sillä heti kun kamera meni takaisin laatikkoon, alkoi pomppiminen. Seuraavassa muutama suostuttelukuva:

"Nääh, ei tänään."

"Joo, joo, näin sen huiskan, mutta ei vaan kiinnosta."

Pikku-Bond kerjää (kehrää) huomiota samalla kun kirjoitan tätä. Tällä hetkellä kirjoitan siis yhdellä sormella, toisella kädellä rapsutan kisua. Tikruun verrattuna pikkuinen on erittäin seurankipeä.

Tikrun ensimmäinen vuosi

Tikru täyttää vuoden tammikuussa. Siihen on toki vielä aikaa, mutta näin kissakuumeisena intouduin katselemaan Tikrun pentukuvia ja muistelemaan niitä ensimmäisiä kuukausia kun Tikru meille saapui. Kasvattajan ottamat kuvat on merkitty k-kirjaimella.

Niin pieni ja suloinen. (k)

Tikru syntyi siis 21.1.2012 Piteåssa, Ruotsissa. Pentueessa oli kuusi sisarusta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Tikru on siis toinen näistä pojista. 

Sanottavaa riitti jo pienenä. (k)

Huhtikuussa selailin blocket.se:tä ja silmiini sattui ilmoitus bengalipentueesta. Työkaverini oli puhunut rodusta ja aloin ottaa bengalista lisää selvää. 

Utelias (silloin vielä) sinisilmä. (k)

Ottaessani yhteyttä kasvattajaan olin lähes varma, että kaikki pennut olivat jo menneet. Vastaukseksi sain kuitenkin, että yksi urospentu, Kebnekaise, oli vielä jäljellä. Taustalta kuului pienten pentujen naukumista.

Mukavasti solmussa. (k)

Nimeä emme pohtineet kovinkaan kauan. Toinen halusi ehdottomasti nimen sarjakuvista, koska kotona kissat aina oli nimetty sillä perusteella. Toisella taas oli Muumi-fiksaatio koska nimi Taru Sormusten Herrasta-saagasta olisi ollut liian vaikeasti lausuttava. Tikru tuntui kuitenkin luonnolliselta valinnalta pennun villin ulkomuodon takia. Kebnekaisesta tuli siis Tikru. 

Noilla korvilla kyllä kuulee. (k)

Tikrun saapumista valmisteltiin hartaudella. Minä, jolla ei ikinä ollut ollut kissaa, turvauduin täysin toisen osapuoleni apuun. Piti hankkia hiekkalaatikko, ruokakupit, kantokoppa, valjaat, ruokaa, viltti... Minua alkoi todenteolla jännittää uuden perheenjäsenen saapuminen. 

Höyhenlelut kuuluvat edelleen Tikrun suosikkeihin. (k)

Toukokuun neljäs päivä sitten suuntasimme töitten jälkeen Piteåta kohti. Mukana oli sininen kantokoppa ja ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Perillä odottivat pienet suloiset kissanpennut, joista tahdoin ottaa mukaamme jok'ikisen. Tikru tallusti itse avonaiseen kantokoppaan, mutta paniikki iski kun luukku suljettiin. Sitä muistellessa sydän särkyy: Tikru pujotti tassunsa luukun raoista kun muut pennut tekivät samoin, surkeasti naukuen. 

Lekottelua keittiön tuolilla.

Ensimmäinen ilta sujui hyvin vaikkakin äidin ja sisarusten perään hieman tulikin itkettyä. Leikin lomassa tutustuttiin ja halittiin. Vielä totuteltiin toisiimme. 

Pieni saalistaja.

Ensimmäiset kuukaudet sisälsivät paljon uutta ja jännittävää. Minäkin opin vähitellen kissan elekieltä ja sen myötä sain vähemmän naarmuja käsiini. Opimme joka päivä hieman enemmän toisistamme. 

Loikoilua

Tikru täyttää siis pian vuoden. Näiden kuukausien aikana siitä on tullut perheenjäsenemme, josta pidetään huolta ja jota rakastetaan.