Luleån kissanäyttely, 29.8.15

Taas on yksi näyttelyreissu takanapäin. Matka Luleåån alkoi perjantaina puolenpäivän aikaan. Vanhempani olivat lupautuneet mukaan lapsenvahdiksi ja he ajoivat edeltä mukanaan kasa meidän kamppeita. Aika täyteen meidänkin auto kyllä tuli: takapenkillä olimme minä, Tikru sekä tyttäremme. Mieheni ajoi ja pelkääjän paikalla kökötti Bond. Tyttö nukahti heti Haaparannan jälkeen, mutta pojat pysyivät valppaina koko automatkan. Juttua riitti kisuilla. Ilmeisesti vaihdeltiin kuulumisia ja varmisteltiin, että toinen on vielä mukana.

Bond valmiina reissuun. Huom! Raggis matkusti kopassa,
ei IKEA-kassissa.

Luleåssa kirjauduimme hotelliin ja kävimme vähän shoppailemassa. Illalla oli tarkoitus vielä puunata kissoja, mutta kumpikaan meistä ei lopulta jaksanut sitä tehdä. Yö oli ihanan levoton kun tyttö, Bond ja Tikru valvottivat meitä vuorotellen. No, kyllä siinä kuitenkin jonkin verran nukuttiin. 

Luleån näyttely oli Norrskenskatten-yhdistyksen järjestämä ja se oli kaksipäiväinen. Me päätimme kuitenkin, että meille riittää vain yksi päivä sillä viime näyttelystä oli erityisesti Tikrun osalta niin kauan aikaa. Lauantain eläinlääkäritarkastus alkoi 6.30 paikallista aikaa ja me olimme paikalla lähempänä seitsemää. Näyttely meinasikin sitten tyssätä siihen poikien rokotusten vuoksi. Meille selvisi, että rokotussääntöjen mukaan kissan tulee saada kissanuharokotus vuosittain. Meidän eläinlääkärimme ei joko tiennyt että näyttelytämme kissojamme tai näyttelysääntöjä. Tällä kertaa selvisimme kuitenkin säikähdyksellä sillä eläinlääkäri antoi meille luvan osallistua näyttelyyn. Tiedoksi siis muillekin aloittelijoille (tai huolimattomille kuten me), että rokotus täytyy uusia vuosittain ja varmistaa täytyy, että todistukseen (meidän tapauksessa passiin) merkitään rokotteen nimi, eränumero, antopäivä ja viimeinen voimassaolopäivä. 

Jännän "passitarkastuksen" jälkeen oli aika nostaa kissa jossei toinenkin pöydälle. Eläinlääkäritarkastus meni hyvin, joten lähdimme etsimään sopivia häkkejä. Valitsimme häkkipaikan sen perusteella, että Tikrulla ei olisi naapurina muita kuin Bond. Häkkien sisustaminen sujui rutiinilla ja jätimme kissat rauhoittumaan samalla kun itse tutustuimme paikkoihin. Ruusukepöytä löytyi ja silmäilimme sitä haikeina; jospa tänään meilläkin olisi tuonne asiaa.

Tilaa riitti

Meille uutta oli, että jos kissalla oli näyttelyn aikana mahdollisuus nousta seuraavaan luokkaan, piti sertit käydä näyttämässä sihteeristölle. Olimme vähän myöhässä näyttämässä serttejä, mutta onneksi kukaan ei tästä nurissut. Uutta oli myös, että näytteilleasettajalle näyttelyluettelo ei ollut ilmainen, vaan maksoi 60 kruunua kuten kenelle tahansa tallaajalle. Pitää kai sitten ajatella, että rahat ainakin menivät hyvään tarkoitukseen, eli yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseen. Myös häkit olivat vähän eri mallia kuin Suomessa. Näissä oli kätevä lukkosysteemi, joten kissat pysyivät visusti tallessa vaikka intoutuivatkin välillä puskemaan itseään ovea päin. 

Paikalla oli paljon suomalaisia, mikä ei ollut yllättävää. Häkkinaapurimme olivat myös Suomesta, samoin meitä vastapäätä olevat kisut ja niiden omistajat. Ilmapiiri oli mukava ja kysyä uskalsi tyhmiä ja yksinkertaisiakin asioita. Oli meitä muitakin, jotka olivat ekaa kertaa ulkomailla näyttelyssä. 

Tikru ei ottanut rauhoittuakseen häkkiinsä ja se sähisi naapurille sekä Bondille. Laitoin tiikerin valjaisiin ja lähdimme kiertämään juoksurataa. Näyttely järjestettiin urheiluhallissa nimeltään Arcushallen, joka oli valtava tila. Kissojen häkit veivät vain vajaan kolmanneksen koko hallista, joten Tikrulla oli tilaa juoksennella flexin päässä ennen näyttelyn avautumista yleisölle. Tiki oli ihan mielinkielin ja puski ja kiipesi syliin. Kun laitoimme sen takaisin häkkiin, oli se huomattavasti rauhallisempi. Bond oli jo tyytynyt kohtaloonsa ja makoili, missäs muuallakaan kuin, omassa hiekkalaatikossaan.

Laskimme näyttelyluettelosta, että Bond olisi kahdeskymmenesseitsemäs ja Tikru kahdeksastoista arvosteltava. Bondin tuomarina toimi Mira Fonsèn Suomesta ja Tikrun Yan Roca-Folch Ranskasta. Roca-Folch tuomaroi Tikrulle sopivassa paikassa, eli rivin viimeisenä, joten Tikrun saattoi kääntää kasvot muista kissoista poispäin. Fonsèn taas tuomaroi rivin keskivaiheilla.

Tikrun vuoro tuli ensin. Otimme tiikerin taas ihan liian aikaisin häkistä, sillä emme muistaneet näitä TP, VP y.m. valintoja. Lisäksi Roca-Folch päätti pitää tauon. Mieheni käveleskeli Tikrun kanssa ympäri hallia ja Tikru saatiinkin rauhoittumaan. Roca-Folch oli kävellyt ohi ja kysynyt, että mitäs sinä teet. Mieheni vastasi, että odottelen sinua. "No tule sitten. Juon vaan ensin tämän kahvin." Odottelimme siis Tikrun kanssa eturivissä ja bengali maukui ja mourusi häkissään. Tuomarin eteen joutuessa se päästeli taas tuttuja ääniä ja jotenkin hävetti ottaa kuvia sellaisesta tilanteesta. Roca-Folch kysyi, että onko se aina tällainen. "Yes", kuului vastaus. Tikru oli kuulemma tuhdissa kunnossa, minkä olimme myös itse huomanneet. Lisäksi sen spotit eivät näkyneet tarpeeksi hyvin. Toisaalta, häntä oli hyvä, silmät myös ja ruumiinrakenne. Tuomari ymmärsi tiikeriämme niin hyvin, että tiesi sanoa, ettei bengali ole agressiivinen. Se ei vaan pitänyt tilanteesta. Juuri niin! Juttelin vieressä seisovalle naiselle, että kissamme kuulostaa pahemmalta kuin onkaan.

Loppujen lopuksi Roca-Folch pyysi meitä vielä jäämään istumaan. Bengali sujahti häkkiin. Roca-Folch tuomaroi vielä kaksi bengalia ja sitten vuorossa oli jonkinlainen väli-VP, jossa Tikru siis oli mukana. Hämmentävää, mietin minä. Tikrulla oli tuomarin mukaan paras ruumiinrakenne (lihaksikas), mutta spotit eivät olleet tarpeeksi selvät. Voitto meni toiseen osoitteeseen. Mies ei oikein kuullut perusteluja kun tiikeri naukui korvanjuuressa. Sertti kuitenkin tuli ja Tikru nousi kuudenteen luokkaan - International Premier!

Tikrun tuomarointia seurasi myös bengalin kasvattaja. Tikruhan on lähtöisin Piteåsta, NorrGuld's Bengaler-kissalasta, jota vetää Ann-Britt Pettersson. Hän kysyi, että miten menee. Vilkaisin Tikrua ja kysyin, että miltä näyttää. Juttelimme hetken siitä, miten Tikru ei oikein viihdy näyttelytilanteessa. Pohdimme itsekin miehen kanssa miten Tikrun kanssa pitäisi jatkaa. Auttaako useammin näyttelyissä käynti ja tiikerin altistaminen väkijoukoille asiaa vai pitäisikö olla tyytyväinen siihen mitä nyt ollaan saavutettu? Kuinka pitkälle Tikru voi edetä jos ottaa huomioon huonosti näkyvät spotit? Näitä asioita jäämme vielä miettimään.

Bondin vuoro lähestyi ja otin raggiksen ulos häkistä. Se inisi tuttuun tapaansa ja harjaaminen ei miellyttänyt ollenkaan. Käveleskelimme ympäri hetken, mutta kun aloin Bondin mielestä muuttelemaan sen asentoa liikaa, sähähti se ja huitaisi minua tassullaan. Kynnetkin olivat vielä ulkona. Täytyy sanoa, että järkytyin hieman siitä, että meidän ihana räsynukke ärtyi niin pahasti. Ilmeisesti tilanne oli sen mielestä niin stressaava, että minäkin onnistuin ärsyttämään sitä. Mietin jo, että kannattaako sitä viedä Fonsènin eteen lainkaan, mutta mentiin sitten kuitenkin. Fonsèn oli tauolla, mutta istuimme odottamaan. Mies lähti hakemaan jotain leluntapaista ja samassa Fonsèn sitten palasi. Hän pyysi meidät pöydän ääreen ja sinne me menimme, molemmilla sydän villisti pamppaillen.

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Bond antoi käsitellä itseään, vaikkakin kuvista huomaa hännän asennosta, ettei tilanne ollut räsynuken mielestä mukava. Kaikki oli excellent paitsi turkin kunto. Olisin halunnut vajota lattian läpi. Samasta asiasta huomautettiin myös Kokkolassa ja vannoimme kautta kiven ja kannon, että tällä kertaa raggiksellä EI ole sampoota tai hoitoainetta turkissa. Tulos ei siltikään miellyttänyt tuomaria, eikä raggista enää kutsuttu takaisin. Sertti kuitenkin tuli ja myös Bond nousi luokkaan kuusi!

Poikien urakka oli sillä selvä. Me pystyimme rentoutumaan, samoin kissat. Molemmat nukahtivat häkkeihinsä. Me söimme ja sitten kiertelimme katsomassa muita kissoja. Kyttäsimme myös samalla milloin poikien arvostelusetelit ilmaantuisivat lokeroihin.

Tikrun kasvattajan taidonnäyte

Arvostelusetelien avulla saimme molemmille pojille ruusukkeet. Vielä pitää valmistuminen ilmoittaa Kissaliitolle, jotta se sinnekin merkitään. 

Pohdimme siis edelleen kannattaako Tikrun näyttelyuraa jatkaa. Bondia taas haluamme vielä näyttelyttää ja uskon, että sillä on Tikrua paremmat mahdollisuudet pärjätä. Noottia tuli tälläkin kertaa vain turkin kunnosta, t.s. vika on meissä, ei Bondissa. Pitää vähän hioa omia tuunaustaitojaan seuraavaa näyttelyä varten. 

TICA

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti vihdoin ja viimein kirje Amerikasta. Sisältä löytyi laminoitu sukupuu, pari kopiota tästä sekä kuitti. Eli PayPalin käyttö kannatti! Kirje oli lähtenyt matkaan heti seuraavana päivänä siitä kun kirjoitimme ja sanoimme, että maksu on suoritettu. Tätä ennen kirjoittelimme molemmat viikon jos mihinkin osoitteeseen, mutta lopulta löytyi sitten oikea osoite. Ihmeteltiin vaan, miksei kukaan vastannut meille niistä muista osoitteista ja sanonut, että nyt tuli väärään paikkaan, mutta välitän eteenpäin tai että kirjoitapa tälle tyypille. No, oli miten oli, niin sukutaulu saapui kuitenkin turvallisesti perille.

Tänään lähetimme sukutaulun, transferin sekä maksukuitin Kissaliitolle. Kirje lähti liikkeelle kirjattuna. Sen pitäisi olla perillä perjantaina. Olisi hienoa jos tämä asia nyt järjestyisi, sitä on jo niin kauan aikaa vatvottu.

Me vietämme joulua vierailemalla molempien vanhempien luona sekä jouluaattona että -päivänä. Kissat tulevat mukaan juhlimaan. Kuusi tuotiin sisälle eilen ja Bond osoittaa sitä kohtaan hieman liialtikin kiinnostusta. Kuvia ei vielä ole montaa, mutta yksi salamalla otettu löytyi kamerasta:

Koska salamaa täytyi hämärässä käyttää on Bond nyt sitten punasilmäinen. Noh, mitäs pienistä. Otos kuitenkin kuvaa hyvin nykyistä tilannetta. Molemmat pojat juovat kuusen veden ja lisäksi Bond tiputtelee kuusenkoristeita iloisesti lattialle. Me vain rukoilemme, että kuusi pysyy pystyssä ryntäilykohtauksista huolimatta.

Kuopio 7.-8.12.13, Kissanäyttely

Ilmoittauduimme Kuopion näyttelyyn aikapäiviä sitten ja kutsu tuli postissa viikko sitten. Kissat pesimme tutulla tavalla torstaina, samana päivänä pakkasimme myös kamppeet kasaan. Tikrun pesu meni yllättävän hyvin, mutta Bond naukui kuin viimeistä päivää. Sillä on tietysti myös paksumpi ja pitempi turkki, joten pesu vie enemmän aikaa sen kuin Tikrun kohdalla. Saimme kuitenkin molemmat kissat näyttelykuntoon. 

Käytimme nyt toista kertaa Groomer's Goopia Bondille. Hieroimme sitä kauluriin, hännän tyveen ja vatsaan. Annoimme sen vaikuttaa n. vartin. Tällä kertaa meillä oli suuria vaikeuksia saada hoitoaine irti Bondin turkista; en tiedä, oliko Groomer's:lla jotain tekemistä asian kanssa. Turkin kuivuminen myös kesti, sillä minulla ei ole hermoja föönata turkkia kuivaksi. 

Ilmoittauduimme vain yhdelle päivälle, koska Tikru ei tässä kahdeksannessa luokassa voi edetä yhtään sen pidemmälle Suomen näyttelyissä. Suunnitelmissa on siis käydä seuraavaksi Tikrun kanssa Ruotsin puolella. Bond taas saisi viimeisen serttinsä luokassa 10 Kuopiossa ja koska TICA ei vieläkään ole lähettänyt meille sukutaulua, ei Bond tällä hetkellä voi FIFe:n näyttelyissä edetä tämän pidemmälle. Kuopion näyttelyt oli myös merkitty kestämään molempina päivinä kuuteen, mikä tuntui hieman liian hurjalta Tikrun kannalta. Kotimatka olisi myös ollut raskas. Yksi päivä sai siis riittää.

Pakkasimme kamppeet ja kissat autoon itsenäisyyspäivänä ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka kesti kuutisen tuntia parin tauon kera. Kissat pärjäsivät taas mainiosti ja kiittelin useampaan otteeseen onneani, kun molemmat ovat niin loistavia automatkustajia. Perillä Kuopiossa harjasimme illalla vielä kissojen hampaat, harjasimme molemmat sekä puhdistimme nenän, silmät ja korvat. Yö sujui rauhallisesti (verrattuna Seinäjoen reissuun), mutta minä en jostain syystä saanut unenpäästä kiinni millään. Ehkä se oli jännitystä? Tai mahdollisesti Memphisissä syöty myöhäinen hamppariateria plus kokis aiheuttivat unettomuutta. Who knows.

"Vihdoin saa luvan kanssa makoilla sängyllä!"

Aamulla olimme yllättävän pirteinä kaikki ja aamiaisen jälkeen lähdimme Musti ja Mirri areenalle. Valkoinen lumipeite oli peittänyt Kuopion ja liukasta oli. Kännykän navigaattori hieman sekoili, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kuopion näyttelyssä oli ennaltamäärätyt paikat, joten siinä mielessä eläinlääkärintarkastukseen ei ollut mikään kiire. Olimme kuitenkin paikalla heti seiskan jälkeen. Eläinlääkärintarkastus meni molempien osalta hyvin, minä vähän sekoilin lappujen kanssa. Seuraavana vuorossa oli tietysti häkkien sisustaminen, joka sujuukin jo rutiinilla. 

Tikrun tuomariksi oli merkitty puolalainen Marek Chadaj ja Bondille ruotsalainen Mats Askett. Huomasimme, että Tikru tuomaroitaisiin jo kolmantena, mikä tuolloin tuntui helpotukselta. Tikru ei kuitenkaan millään meinannut rauhoittua häkkiinsä ja ulisi ja huusi minkä kerkesi. Eläinlääkärintarkastus venyi ja samalla myös tuomaroinnin aloittaminen. Kun kaikki lopulta oli valmista, tuli Tikrun vuoro kuin puun takaa kun yksi bengaleista oli jättänyt tulematta paikalle. Sieppasimme Tikrun kantokoppaan ja veimme sen vähän sivummalle. Tikrun vuoro tuli kuitenkin odotettua nopeammin ja isäntä joutui kiskomaan bengalin kopasta hieman nopeammin kuin oli hyväksi. Mouruaminen kuulosti pahaenteiseltä. Minä nappasin kopan mukaani ja yritin valokuvata tuomarointia. Tikru urisi, mutta antoi (yllättävää kyllä), Chadajn nostaa itsensä ilmaan. Isäntä piti varmuuden vuoksi kiinni etutassuista. Arvostelusetelin kirjoittamisen aikana Tikru urisi ja koitti päästä karkuun. Chadaj epäili, että Tikrulla oli huono päivä lumisateen takia (kyllä, siitä se varmasti johtui), eikä sitten kutsunut enää TP:en. Muuten kyllä tykkäsi Tikrusta. Sertti siis tuli! Ensimmäistä kertaa saimme myös kuulla, että Tikru on vielä aika nuori ja että sen (liian) suuret korvat voivat vielä asettua paremmin päähän. Tikru saattaa siis vielä kasvaa korviinsa sopivaksi :D

Edellisessä kuvassa Tikrun tuomaroinnin parasta antia. Muut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Ilme on kyllä bengalilla sellainen, että nyt otan hatkat ja äkkiä, kaikkeen sitä joutuukin. 

Tikrun urakka oli siis ohi äkkiä ja sillä oli edessä pitkä häkkirupeama. Se nukahti häkkiin ja rapisevaan tunneliin, jonka otimme mukaan kotoa turvaa antamaan. Seuraavaksi aloimmekin sitten kytätä Bondin vuoroa. 

Paikalla ei ollut niin paljon ihmisiä (vieraita) kuin Kempeleen ja Seinäjoen näyttelyissä. Blogimaailmasta tuttu kasvo löytyi joukosta. On aina mukava jutella muiden kissaihmisten kanssa :) Uteliaita pyöri Tikrun ympärillä, lähinnä sen takia, että haluttiin tietää mistä tuo kovaääninen naukuminen lähtee. Tästähän se, myönsimme noloina. Puolustukseksi täytyy sanoa, että myös pari muuta itämaista (niiden joukossa myös yksi toinen bengali) pitivät aika metakkaa. Meidän oli lopulta pakko laittaa Tikru valjaisiin ja ottaa se ulos häkistä. Se puski meitä molempia kiitollisena ja kehräsi vuoroin minun ja isännän sylissä. Samalla tarkkailtiin ympäristöä uteliaana. 

Käytimme myös Bondia ulos häkistä harjattavana ja puunattavana. Kun ennen Bondia oli jäljellä enää pari kissaa, veimme Bondin tuomaripöydän liepeille. Annoin sen hieman tunnustella ympäristöä, jotta pahin jännitys ja jäykkyys katoaisi. Kun tuli Bondin vuoro, antoi se kiltisti minun ottaa itsensä näyttelyasentoon. Se ei ollut ihan niin jäykkänä kuin Lone Lundin käsittelyssä Seinäjoella, mutta hieman ujona kuitenkin. Askett kehui Bondia "mukavaksi nuoreksi herraksi", joka on nuoreen ikänsä nähden jo hyvin kehittynyt. Viiksityynyjen pitäisi vielä olla isommat, mutta ne kuulemma voivat vielä kasvaa. Sertti ja samalla valmistuminen oli fakta, mutta Askett kutsui Bondin samalla myös VP-valintaan. Katsoin mieheen hämmentyneenä ja kysyin, että mitä, nyt hetikö? Hän naurahti ja sanoi, että kyllä, nyt heti. Bond sijoittui toiseksi valinnassa, jossa kissoja oli kolme. Ehdin jo hetken luulla, että Bond voitti, mutta sitten takavasemmalta ilmestyikin kolmas raggis :D Askett kehui sen turkkia kilpailun parhaimmaksi raggis-turkiksi ja siksi se vei voiton. Bond hoiti homman hienosti ja innostui jopa seuraamaan Askettin heiluttelemaa lelua. Kuopiossa oli yhteensä kuusi Bondin kanssa samaan väriryhmään kuuluvaa kissaa, joten toinen sija ei ollut yhtään hassumpi :)

Bond oli siis todella reippaana ja ansaitsi leponsa. Se rauhoittui heti häkkiinsä ja nukkui suurimman osan ajasta. Lehmän hermot, siis. Uskalsimme jättää myös Tikrun hetkeksi omaan rauhaansa ja kävimme syömässä. Kiertelimme myös näyttelyalueella ja ihailimme muita kissoja. Tässä joitakin suosikkeja:

Paikalla oli siis taas todellisia komistuksia ja kaunottaria. Tämä kissarotujen kirjo hämmästyttää minua edelleenkin.

Näyttely päättyi vähän ennen kuutta. Hotellilla kissoilla oli vauhti päällä pitkän häkissä istumisen jälkeen. Olo oli helpottunut, sillä tämä näyttely oli kestänyt paljon pidempään kuin edelliset. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoite saavutettiin; molemmat saivat sertit ja Bond valmistui. 

Aamulla lähdimme liikkeelle jo yhdeksän maissa ja kotona olimme kolmen aikaan. Vielä pitäisi pyykätä ja desinfioida, mutta nämä jääkööt ensi viikkoon. Ruusukkeet on kuitenkin kiinnitetty omille paikoilleen, niistä kuvatodistetta myöhemmin. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä ja suunnittelemmekin jo seuraavaa näyttelykertaa :)

Loppuun vielä kuva janoisesta Bondista:

Sunnuntain ulkoilut

Minua on alkanut jo kyllästyttää ulkoilu omassa pihapiirissä, sillä ne ympyrät osaa jo kävellä läpi vaikka silmät suljettuna. Sunnuntaina käväisimme siis pienen mutkan Pikisaaressa heti kyläilyn jälkeen.

"Ei koiria" sanoi kyltti, mutta koiriahan tässä ei ollakaan, joten... Vakavasti puhuen, meidän kissamme eivät edes osaa tehdä asioitaan ulos, joten ehkä niiden saapastelu tällä alueella ei ole niin vakava rike.

Ulkona oli purevan kylmä emmekä kumpikaan olleet sen mukaisesti pukeutuneita. Ulkoilureissu jäi siis lyhyeksi, vaikka kissat sitä olisivatkin tahtoneet jatkaa. Kuvat ovat aika surkeita sillä minulla unohtuivat hanskat autoon ja sormet olivat kohmeiset. Osasyy olivat myös vauhdikkaat kissat, joiden mukana ei meinaa pysyä.

Tikru koetti kiivetä puuhun, mutta yritys päättyi aika nolosti; bengalin kynnet eivät pureutuneet tarpeeksi lujasti kaarnaan ja alas tultiin ryminällä. Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin korkea.

Myös Bond intoutui tepastelemaan ympäri maastoa hyvin ei-Bondimaisella vauhdilla. Ne oman pihapiirin hajut ovat varmaankin jo liian tuttuja.

Häiriötekijöitä ei reissullamme ollut, mitä nyt yksi papparainen hurrutti parkkipaikalla ohi mopollaan. Isäntä piti kuitenkin Tikrun tiukasti sylissä. Varmaa on, että otamme reissun uusiksi mahdollisesti jo tällä viikolla (jos vain aikaa löytyy)!

Kylässä

Sunnuntaina kävimme isännän vanhempien luona ja kissat pääsivät mukaan. Osku-kissa suljettiin makkariin kun pojat juoksentelivat ympäriinsä.

Ensimmäisellä visiitillä Tikru oli reagoinut toisen kissan hajuun. Häntä oli ollut pullonharjalla ja kun Bond oli sattunut väärään paikkaan väärään aikaan oli Tikru urissut myös sille. Nyt Tikru on kuitenkin tottunut Oskun hajuun ja on asunnossa melkein kuin kotonaan. Bond ei koskaan kummemmin reagoinutkaan. 

Ensimmäisessä kuvassa häntä ei enää ole niin pullonharjalla kuin hetkeä aiemmin. Olimme juuri päästäneet pojat kopasta ja jonkin aikaa haisteltiin ja ihmeteltiin. Sitten taas mentiin.

Tikru-dataaja iski taas. Molemmat taiteilivat jos missäkin; välillä ihan hirvitti. 

Olkkarissa poikia kiinnostivat viherkasvit, joita meiltä kotoa ei löydy. Muovikukkia on kyllä meilläkin jyrsitty. Oskun leluja löytyi yllättävistäkin paikoista ja ne kelpasivat myös meidän kisuillemme. 

Meille löytyi aarteiden kätköstä ragdoll-avaimenperä, joka näyttää pelottavan paljon Bondilta! Vertailu näiden kuvien avulla voi olla hankalaa, sillä Bondia potutti olla kuvattavana, minkä huomaa erityisesti viimeisestä kuvasta.

Makkarissa torkuttiin sängyllä. Tikru ei jälleen pitänyt siitä, että kuvasin ja se liukeni paikalta aika äkkiä. Bondin isot tassut korostuvat kuvissa; siitä tulee vielä iso kissa!

Tikru löysi myös kaksosensa makkarista. Tikrun mielestä (ilmeestä päätellen) voi kuitenkin olla vain yksi tiikeri:

Vierailun jälkeen ulkoilutimme kisuja Pikisaaressa. Tästä kuvia luvassa myöhemmin.