Kun hankimme itsellemme kaksi rotukissaa, ei jostain syystä käynyt ensimmäisenä mielessäkään lähteä käymään näyttelyissä. Vähitellen ajatus kuitenkin kypsyi ja kun tuli aika ilmoittautua Kempeleessä pidettävään näyttelyyn, otimme ensimmäisen askeleen kohti kis(s)aelämää. Tikrun saimme mukaan molemmille päiville, Bondin vain sunnuntaille. Näin jälkikäteen voi sanoa, että oli vain hyvä asia, että ensimmäisenä päivänä oli vain yksi kissa mukana. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä.
Näyttely oli siis kaksipäiväinen ja teen aiheesta kolme erillistä postausta. Kerron valmisteluista ja itse näyttelystä. Luvassa paljon nippelitietoa ja joillekin ehkä päivänselvyyksiä, mutta ihan itseämmekin ajatellen haluan kirjoittaa nämä tiedot ylös nyt kun ne vielä ovat tuoreessa muistissa. Tässä ensimmäisessä käsittelen perjantaita. Lähdimme Torniosta Oulua kohti kahden maissa. Aamu oli kulunut erilaisissa järjestelyissä ja viimehetken panikoinnissa. Kissat muistimme kuitenkin ottaa mukaan, mikä taitaa olla tärkeintä. Äitini oli ommellut verhot häkkeihin, alusta löytyi kuten myös hiekkalaatikko. Tavaraa tuli loppujenlopuksi kasseittain, siihen päälle vielä omat tavarat.
Matka Ouluun sujui tuttuun tapaan rauhallisesti. Tikrun tiesimmekin jo selviävän automatkasta hienosti, onhan tiikeri tuotu Piteåsta asti. Bondista emme vielä olleet varmoja, mutta tällä reissulla selvisi, että myös raggis on loistava automatkaaja.
Pojat olivat kopeissaan takapenkillä. Tikru vähän maukui alkumatkasta, mutta hiljeni sitten. Bond nukahti hetken päästä.
Tikrun perusilme on aika nyrpeä, niin myös näissä kuvissa. Ilmeisesti automatkustaminen ei ole hirveän hauskaa, mutta yritetään kestää. Bond taas naukaisi ja hurisi heti kun nimeltä kutsui. Pikkuinen myös puski kättä vaikka välissä olikin kalteri.
Oulussa yövyimme Sokos Hotel Arinassa. Tyhjensimme auton sisällön, kissat mukaanlukien, respaan. Tikru innostui naukumaan ja herätti hilpeyttä sekä henkilökunnassa että vieraissa. Tikrusta ei ollut mukavaa, ettei sitä otettu tosissaan. Huoneessa olikin sitten paljon uutta haisteltavaa.
Tikru-parka ei tiennytkään mikä sitä kylpyhuoneessa odotti. Päätimme nimittäin pestä kissat vasta paikanpäällä jos ne sattuisivat reissussa rähjääntymään. Kävimme lähtöpäivänä ostamassa sampoon, hoitoaineen sekä valkaisevaa talkkijauhetta kissojen turkkia varten. Olimme siis aika viimetingassa asian kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Koska olimme liikkeellä kokeilumielellä, emme vielä satsanneet suuria summia kauneudenhoitovälineisiin. Karsta ja harja meillä tietysti jo olikin omasta takaa. Samalla viikolla leikkasimme myös kissoilta kynnet, mikä on vaatimus näyttelyissä. Tikrulla kertyy räkää helposti nenään ja kirsu on usein kuiva, joten nenä putsattiin ja rasvattiin. Itse peseminen sujui yllättävän hyvin. Tikrua on toki myös aiemmin pesty, mutta ei ihan näin huolellisesti. Kastoimme kissan haaleaa vettä sisältävään paljuun varoen kastelemasta korvia ja päätä. Tämän jälkeen levitimme sampoon koko turkkiin ja huuhtelimme aineen pois. Bidee-suihku osoittautui käteväksi. Tikru ei prosessista oikein pitänyt ja ääni kuului varmasti käytävään ja viereisiin huoneisiin. Tuollaisessa tilanteessa pieni huutaminen kuitenkin varmaan sallitaan. Huuhtelun jälkeen levitimme hoitoainetta turkkiin ja annoimme sen vaikuttaa pari minuuttia. Samaan syssyyn hieroimme talkkia Tikrun leukaan, jossa bengalilla on hieman aknea. Lopuksi huuhtelimme hoitoaineen pois. Turkki harjataan vastakarvaan, jotta se kuivuisi nopeammin. Tikru on lyhytkarvainen, joten turkki kuivui aika nopeasti.
Tikrua koko pesuoperaatio hämmensi valtavasti. Se selvisi kuitenkin kunnialla ja sekä minä että isäntä selvisimme naarmuitta, mitä nyt vaatteet hieman kastuivat. Pesun aikana Bond itki surkeasti oven takana, mutta rauhoittui sitten. Taas olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mitä pojat keskenään juttelivat.
Hotellihuone oli Bondin mielestä todella mielenkiintoinen paikka. Jalkalamppu meinasi kiinnostaa hieman liikaakin. Verhojen takana oli myös mukava seikkailla.
Tikru jatkoi sukimistaan ja näytti surkealta. Näissä kuvissa häntä alkaa jo saada takaisin muotonsa, mutta läpimärkänä se muistutti hieman rotanhäntää. Tikrun turkki kuivui kuitenkin nopeasti ja harjaamalla tavallistakin nopsempaa. Tikru todella nauttii harjaamisesta, mikä tekee meidänkin elämän helpommaksi.
Tikrun lempipaikaksi hotellihuoneessa osoittautui sängynpääty, joka oli mukavan lämmin lamppujen ansiosta. Välillä olo kävi niin mukavaksi, että tasapaino petti ja kopsahdettiin alas. Onneksi vastassa oli kuitenkin pehmeä patja.
Ensi viikolla jatkoa luvassa ja silloin päästään itse näyttelyasiaan :)
Tikrun lempipaikaksi hotellihuoneessa osoittautui sängynpääty, joka oli mukavan lämmin lamppujen ansiosta. Välillä olo kävi niin mukavaksi, että tasapaino petti ja kopsahdettiin alas. Onneksi vastassa oli kuitenkin pehmeä patja.
Ensi viikolla jatkoa luvassa ja silloin päästään itse näyttelyasiaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti