tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kempele 6.-7.7.2013, Kissanäyttely, 2.päivä

Aamu sarasti Oulussa hyvin puolikuolleissa merkeissä. Kissat olivat hyperaktiivisia koko yön ja lattialle tipahteli niin kaulakorua kuin karttaa. Rallia vedettiin sängyn ali ja yli, se että tiellä oli pari ihmistä ei tuntunut hetkauttavan kumpaakaan. Sliippasimme vielä hieman Tikrua ennen aamiaisella käymistä. Bond joutuisi jäämään hotellihuoneeseen koko päiväksi, joten mukaan oli varattu leluja. Tikru siis koppaan ja tavarat autoon. 

Selkeiden ohjeiden ansiosta meillä ei ollut vaikeuksia löytää perille Kempelehallille. Siellä oli jo meitä muitakin kissaihmisiä. Eläinlääkäritarkastuksessa Tikru oli reippaana ja sai puhtaat paperit. Seuraavana olikin vuorossa häkin valinta. Katsoimme Tikrulle hieman syrjäisemmän paikan, jotta ensikertalaisen ei tarvitsisi stressata liikoja. Häkin sisustaminen sujui nopeasti.



Tikru odotteli kiltisti kantokopassaan sisustamisen ajan. Ilme oli aika hämmentynyt. 


Ympäriltä kuului ihmisten ja kissojen ääntä ja hajumaailma oli varmasti päätähuumaava. Saimme kuitenkin tiikerin sopuisasti häkkiin. Tikru innostui puskemaan niin innokkaasti että häkki avautui itsestään. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että jonkinlainen lukko olisi voinut olla paikallaan, mutta saimme kuitenkin omilla viritelmillämme häkin oven kiinni. Häkkiin kiinnitettiin Tikrun kilpailunumero. Samanlainen numerolappu tuli myös minulle. Meitä auttoi hyvin ystävällinen nainen, jolla itsellään oli kolme cornish rexiä. 




Tikru katseli maailmanmenoa hyvin suurisilmäisenä sopestaan. Tässä vaiheessa näyttelytilassa oli vielä aika hiljaista. Yleisölle ovet aukesivat kymmeneltä. Näyttelyluetteloa opimme lukemaan siinä sivussa. Tikrun tuomari ja järjestysluku selvisivät myös. Meille kerrottiin, että aika, joka tuomareilla arvostelussa kestää vaihtelee, mutta yleensä se on n.5 minuuttia. Seuraavasta kuvasta sen verran, että osaan kyllä laskea, mutta lukuun kymmenen on tässä myös lisätty Tikrua edellä oleva bengali :D




Näyttelytila oli pienempi kuin olin olettanut. Tila oli jaettu kahtia: Meidän puolellamme olivat kategorian III ja IV kissat kun taas hallin toisella puolella olivat kategorian I ja II kisut. Jostain syystä meidän itämaiselta puoleltamme kuului paljon kovempi meteli kuin toiselta puolelta. Tämä vastaa hyvin myös kotitilannetta. 


Tikru pyöri aikansa levotonta kehää, mutta rauhoittui lopulta nukkumaan. Se nukkui aikalailla koko näyttelypäivän ajan, mikä oli meille helpotus. Itsestä tuntui nimittäin vähän pahalta altistaa tiikeri tällaiseen tilanteeseen. 



Kyttäsimme Tikrun vuoroa silmä kovana. Edellisessä kuvassa näkyykin Tikrun lauantaina tuomaroinnut sveitsiläinen Wendel Stoop. Hänen takanaan oli lista arvosteltavien kissojen järjestyksestä. Järjestys oli sama kuin näyttelyluettelossa. Yllätyksiäkin voi toki tulla, kuten lauantainakin, kun yksi tuomareista päättikin arvostella kissat käänteisessä järjestyksessä. Stoopin takana on myös pieni fläppitaulu, jonka assistentti aina asetti vastaamaan arvosteltavana olevan kissan numeroa. 

Kun Tikrun vuoro tuli olimme molemmat kehittäneet itsellemme aikamoisen paniikin. Tikru kiskaistiin päiväunilta mukaan suoraan tuomarin pöydälle, eikä se oikein ehtinyt käsittää mitä oikein tapahtuu. Tuomarin suusta kuului "excellent" tiuhaan tahtiin. Samaan aikaan Tikru yritti syödä pöydällä olevan kukan. Me keskityimme vain siihen, ettei kissa karkaisi pöydältä. Kun arvostelu oli ohi, luki meillä arvostelusetelissä "CAP". Tässä vaiheessa meillä ei ollut hajuakaan siitä, että mitä kirjainyhdistelmä tarkoitti. Samassa minun vanhempani ilmestyivät paikalle ja lähdimme katselemaan Bondin kasvattajan kissoja. Hän kertoi meille, että Tikru oli voittanut sertin ja että meidän pitäisi vielä kysyä josko tiikeri olisi päässyt TP-valintaan. Tuomari ei ollut kuitenkaan vielä päättänyt asiasta, mutta kun päätös tuli näkyville, löytyi paperista myös Tikrun numero. Kiskaisimme bengalin taas päiväunilta mukaan. Tuomarin parhaassa omistajat seisovat kissoineen rivissä ja tuomari katsoo vielä kissat läpi. Tällä kertaa Stoop päätyi abessinialaiseen. 


TP:  jälkeen kävimme hakemassa Tikrun ruusukkeen. Olo oli aika uskomaton, sillä meillä ei ollut edes käynyt mielessä että Tikru voisi voittaa jotakin (ei millään pahalla Tikrulle). Olimme kuitenkin ensimmäistä kertaa mukana ja jännitimme myös hieman Tikrun käyttäytymistä. Lopputulema oli kuitenkin iloinen. 









Kiertelimme itsekin muita kissoja katsomassa koska Tikru tuntui ottavan tilanteen niin rennosti.  Kissanäyttelyn vierailijoille korostetaan sitä, ettei kissoihin saa koskea ilman omistajan lupaa. Tätä sääntöä kuitenkin rikottiin Tikrunkin kohdalla useampaan otteeseen. Ihmisten on ilmeisesti vaikea tajuta, että jos he koskettavat useaa kissaa saman näyttelyn aikana käyttämättä välissä käsidesiä, saattavat taudit levitä kissasta toiseen. Hygienia on todella tärkeää näyttelytilanteessa, minkä huomasimme myös tuomarinpöytien yhteydessä. Kissaa voi myös häiritä ja stressata ylimääräinen koskettelu. 

Otin tiuhaan tahtiin kuvia enkä kaikissa tapauksissa huomannut merkitä ylös, että mikä kissarotu oli kyseessä. Minua voi kuitenkin valistaa jos tunnistaa jonkin edellä olevista roduista. Ylimmässä kuvassa on häkkinaapurimme cornish rex. Kolmannessa kuvassa ei näy häkissä majailevaa bengalia, mutta juliste oli aika komeaa katsottavaa myös. Toiseksi viimeisestä kuvasta taas löytyy toisen häkkinaapurimme ocicat, joka näytti hämmentävän samanlaiselta kuin bengali. Tämän ocicatin (Messi) omistajia on myös kiittäminen mukavasta päivästä, sillä he auttoivat ja neuvoivat meitä. Ensikertalaisina emme myöskään olleet käsittäneet ottaa mukaan jonkinlaista istuinta, mutta ocicatin omistajat lainasivat jakkaroitaan. 









Kun Tikru alkoi heräillä päiväuniltaan oli se täynnä virtaa. Olimme unohtaneet huiskan hotellihuoneeseen, joten kävin ostamassa paikanpäältä uuden lelun. Pinkki huiska osoittautui menestykseksi niin näyttelyssä kuin täällä kotirintamallakin. Tikru söi ahnaasti ruokansa, mutta vessassa käynti hieman ujostutti. Tiikeri on oikea kuopija, joten vessareissun jälkeen koko häkki oli täynnä hiekkaa. Koska häkki täytyy pitää siistinä läpi koko näyttelyn, siivosimme tietysti hiekan pois parhaamme mukaan. Jollain oli rikkaimuri mukana, mutta imureita pelkäävälle Tikrulle sellaisen käyttäminen olisi virheliike. 




Viimeisenä näyttelyssä pidettiin paneeli, johon tulevat tuomareiden nominoimat kissat. Kissat ovat häkeissä, jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa tuomareiden ja assistenttien takana. Assistentit esittelevät kissat, joita jokainen tuomari käy katsomassa ja arvioimassa. Sitten tuomarit äänestävät suosikkikissaansa ja eniten ääniä saanut valitaan parhaaksi. Kategoriat ja luokat ovat samat kuin aiemmin päivälläkin, joten esiteltäviä kissoja kertyy myös paneeliin. Kolmannen päivän postauksessa minulla on parempia kuvia paneelista ja kissojen käsittelystä. Viimeisessä kuvassa näkyy vielä komeita ruusukkeita. 

Näyttely päättyi kuudelta, mikä tarkoittaa, että olimme paikan päällä kymmenen tuntia. On siis sanomattakin selvää, että päivä oli pitkä sekä meille että Tikrulle. Tikru simahti heti hotellille päästyämme sängylle, eikä mikään ääni tuntunut hetkauttavan sitä. Bond-parka ei ollut syönyt tai juonut mitään ikävissään. 

Myös Bond koki elämänsä järkytyksen kun tuli sen pesuvuoron aika. Prosessi oli sama kuin Tikrun kanssa, Bond oli vain vähemmän vempula. Kova ääni siitäkin lähti kun pesuoperaatio ei miellyttänyt. Raggiksen kuivuminen kestikin sitten oman tovinsa, mutta kun turkki lopulta oli kuiva, oli kissa pehmeä ja tuoksui ihanalle. Kova työ siis tuntui kannattaneen. Tikrun harjasimme vielä kertaalleen ja puhdistimme silmät ja harjasimme hampaat. Nukkumaan pääsimme aika myöhään koska alakerran ravintolassa palvelu oli poikkeuksellisen hidasta. 

2 kommenttia:

rouva.kisumirri kirjoitti...

Kokematon kuulisi mielellään, että mitä shampoota käytit :)

Maria kirjoitti...

Sampoo on Trixietä, eli perussampoo. Hyvin ajoi kuitenkin asiansa :)