Seinäjoki 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 2.päivä

Sunnuntai valkeni pirteämmissä merkeissä kuin lauantai, sillä myös Tikrua ilmeisesti väsytti edellisen yön valvominen. Aamiaisen jälkeen kaikki kimpsut ja kampsut autoon, avainkortit respaan ja nokka kohti Ravikeskusta. 

Eläinlääkäritarkastuksen saimme hypätä yli, sillä eläinlääkäri oli lauantaina merkinnyt myös sunnuntain kutsumme. Saimme siis kissat nopeasti häkkeihin. Tikru oli lauantaina onnistunut pissimään osan alustastaan, joten tilalla oli viltti. Pesu hotellin lavuaarissa ei nimittäin riittänyt poistamaan hajua. Omaan nenään haju ei tuntunut, mutta Tikru oli vähän toista mieltä. 

Bond rauhoittui normaaliin tapaansa häkkiin, mutta Tikrua hermostutti. Isäntä jo mietti, ettei vie kissaa tuomarille lainkaan. Ehdotin sitten valjastelua. Kaksikko kävelikin pian yläkatsomossa penkkiriviä edestakaisin ja Tikru oli kuin eri kissa. Tästä voimme päätellä, että aktiivisena rotuna, bengali kyllästyy liian pitkästä häkkioleskelusta. Yksi päivä vielä menee, mutta toisena päivänä alkaakin jo tökkiä. 

Seuraavissa kuvissa on vauhtia ja vilskettä kun Tikru innostui uudesta (rajoitetusta) vapaudestaan. 

Tikru jäi yläkertaan ravaamaan eestaas ylimmällä penkkirivillä isännän kanssa kun taas minä menin alakertaan valmistelemaan Bondia esittelyyn. Bond tuli itse häkistä ulos, mutta olikin sitten pelokkaana kaikista äänistä ja ohi ryntäävistä ihmisistä. Silittelin ja rauhoittelin. 

Bondin sunnuntainen tuomari oli Lone Lund, joka piti yllä hyvää tahtia ja pian olikin Bondin vuoro. Tuomareiden pöydät oli Seinäjoella aika huonosti järjestelty. Tila tuntui ahtaalta ja sen lisäksi lähellä oleskeli ihmisiä, joilla ei edes ollut kissaa. Jouduin siis hieman kiemurtelemaan pelokas Bond sylissäni. 

Pöydälle laskettaessa Bond jähmettyi täysin, mutta antoi kuitenkin nostaa ylös ja silittää. Minä sain noottia kaulurin lyttäämisestä, mikä oli hyvä huomio ja jotain, mitä minun täytyy jatkossa ajatella. Ragdollillahan on siis kauluri, joka täytyy pöyhiä esittelyä varten. Kissan pää näyttää kuulemma pitkältä jos kaulurin litistää. Bondia sanottiin taas ujoksi, mutta myös lupaavaksi. Myös Lund sanoi, että Bond on vielä hyvin nuori ja kehittymässä. Lund ei valinnut Bondia TP:hen koska sillä oli ”sunnuntai-ilme”. Syynä oli kuitenkin varmaan juuri Bondin nuoruus. Lund työnsi siis Bondin takaisin minun luo. Ja kun sanon työnsi, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kissa oli tässä vaiheessa niin tiukalla kerällä, ettei jalkoja edes näkynyt. Nostin kerän pöydältä ja vein takaisin häkkiin. Urakka oli Bondin osalta ohi. 

Bondin kohdalla meidän täytyy vielä harjoitella esiintymistä. Sitä täytyy myös alkaa käyttämään enemmän ihmisten ilmoilla, myös meluisissa paikoissa, jotta se tottuisi hälinään. Harmittelin sitä, että Kempeleessä Bondilla sujui päivä niin hyvin, mutta Seinäjoella otettiinkin takapakkia. No, harjoittelua harjoittelua.

Bondin esittelyn jälkeen menin takaisin yläkertaan. Katselin ensin yläriveille, josko bengali ja isäntä olisivat vielä siellä, mutta katse kääntyi pian tuomari Stephe Bruinin suuntaan. Tikruhan se siellä pöydällä urisi. Nappasin äkkiä mukaan kantokopan ja menin istumaan eturiviin, lähelle miestäni ja Tikrua. Myöhemmin sain kuulla, että bengali oli ollut mitä rennoin juuri ennen esittelyä, mutta sinne päästyään oli urina taas alkanut. Kaikesta huolimatta Bruin halusi Tikrun TP:hen, mutta mieheni päätti jättää tämän väliin. Bruin näytti yllättyneeltä. Pyysi kuitenkin tulemaan takaisin TP:n jälkeen kuulemaan vinkkejä kissan hallitsemiseen. 

Arvosteluseteli ylisti Tikrun ulkonäköä, mikä oli aivan päinvastaista kuin edellisen päivän arvio. Mielipiteet siis ilmeisesti eroavat tuomareiden välillä rajustikin. Oli miten oli, niin hoiti mieheni tilanteen hyvin eikä Tikrun urina kuitenkaan muuttunut sähinäksi. Oli myös onni, että tuomarina oli taas näin ymmärtäväinen ihminen. Tikru sai siis ensimmäisen serttinsä luokassa 8! 

Emme esittelyn jälkeen vieneet Tikrua häkkiin vaan talutimme sitä katsomossa. Tiikeri onnistui kietoutumaan metaliseen tuoliin joka kaatui ryminällä. Minä rauhoittelin kissaa häpeissäni. Tikrun ääni raikasi muutenkin katsomossa ja vähän tuli mietittyä, että kuinka paljon sitä häiritsikään muita läsnäolijoita. Menimme juttelemaan Bruinille kera Tikru TP:n jälkeen. Hän antoi hyviä vinkkejä ja Tikru antoi hänen jopa nostaa itseään. Sähisi sitten kyllä perään :D Tästä lähtien kissaa täytyy kieltää sen naukuessa huomionhakuisesti. Meidän täytyy myös olla entistä jämäkämpiä. Bruin oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen :)

Paneelin ajaksi suljimme molemmat kissat takaisin häkkeihinsä. Bond oli nimittäin myös käynyt hieman valjastelemassa. Tässä muutama kuva paneelista:

Toisessa kuvassa Bondin arvostellut Lone Lund. Paneelin seuraaminen olisi varmasti mukavampaa jos oma kissa joskus pääsisi sinne. Tikrun kohdalla se olisi luultavasti hermoja raastavaa. Paneelin jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotia kohti. 

Olimme hyvissä ajoin kotona ja kissat nukkuivat yönsä hyvin. Maanantaiaamu meni uutta käytäntöä opetellessa, eli Tikrun kieltämisessä kun se naukuu turhanpäiten. Bruin kylläkin sanoi, ettei kissaa saa aivan lannistaa, mutta on hieman hankalaa erotella turha ja hyödyllinen naukuminen. Bengali nimittäin kommunikoi äänellään. Tikru naukuu kun se on tyytymätön, iloinen, käy vessassa, syö, pesee itseään jne. Erotamme jo nyt hyväntahtoisen naukaisun ja urinan huomionhakuisesta. Sana "Ei" tulee varmasti kulumaan loppuun meidän huushollissa.